1.3.2012

Jos miehen ja naisen välistä parisuhdetta vuosituhansia säädellyt avioliitto muutetaan myös samaa sukupuolta olevia pareja koskevaksi, yksilöitä ja uskonnollisia organisaatioita aletaan painostaa hyväksymään se yhtä luonnolliseksi ja moraalisesti samanarvoiseksi kuin miehen ja naisen välinen avioliitto. Jo nyt on nähtävissä, että tästä seuraa vakavia kirkkojen ja valtion välisiä konflikteja.

Katolinen kirkko vastustaa uskonnollisin perustein mies- ja naisparien adoptio-oikeutta. Esimerkiksi Yhdysvaltain Massachusettsissa toimiva katolinen sosiaali­palvelujärjestö joutui lopettamaan adoptiolasten välittämisen, kun sitä vaadittiin syrjintälain perusteella sijoittamaan heitä myös samaa sukupuolta olevien perheisiin.

Katoliset järjestöt ovat vanhastaan välittäneet kaikkein vaikeimmin sijoitettavia adoptiolapsia: murrosikäisiä, kehitysvammaisia ja sisaruksia. Lainsäätäjät eivät kuitenkaan suoneet järjestöille mitään tilaa kunnioittaa omaa uskonnollista vakaumustaan, vaan kohottivat mies- ja naispa­rien oikeuden adoptioon tärkeämmäksi kuin lasten oikeuden hyvinvointipalveluun ja uskonnollisten järjestöjen vakaumukset. Muut sosiaalipalvelujen tarjoajat ovat kutsuneet näiden adoptiopalveluiden alasajoa tragediaksi.

Myös Britanniassa useat kristilliset adoptiojärjestöt ovat joutuneet lopettamaan työnsä uuden syrjintälain tultua voimaan. Tuomioistuin on siellä lisäksi evännyt uskovan perheen oikeuden adoptoida lapsia sillä perusteella, että tämä ei hyväksy homoseksuaalisia suhteita ja lapsia ei saisi altistaa tälle asenteelle. Britanniassa myös eräs parisuhdeneuvoja erotettiin, koska hän ei antanut seksuaaliterapiaa homo- ja lesbopareille.

Vaakalaudalla saattaa olla myös kirkkojen ja uskonnollisten järjestöjen oikeus palkata työntekijöitä, jotka kunnioittavat ja noudattavat niiden näkemystä avioliitosta. Tästä on esimerkkejä jo Suomessakin.

Myös opettajien oikeus ilmaista oma avioliittoa koskeva vakaumuksensa tulee kyseenalaiseksi, samoin vanhempien oikeus saada lapsilleen perinteistä opetusta avioliitosta. Muun muassa koulukirjojen sisältöä uusitaan vastaamaan uutta avioliitto- ja perhekäsitystä. Lisäksi seurakuntien oikeus antaa Raamatun mukainen opetus avioliitosta esimerkiksi rippikouluissa ja muussa opetustoiminnassa kyseenalaistuu.

Laajat kielteiset vaikutukset on myös sillä, että yhteiskunnan viranomaisten ja kirkon hallintoelinten jaka­mien rahoitusten kriteeriksi nostetaan käytännössä uuden perhe- ja avioliittonäkemyksen hyväksyminen. Siitä saa pienen käsityksen Inkerin kirkossa Siperian lääninrovastina toimivan Juha Saaren kommentista nettikeskustelussa. Pääkaupunkiseudun seurakuntien taloudellisen tuen poisto lähetysjärjestöiltä voi johtaa Saaren mukaan siihen, että ”emme pysty auttamaan perheväkivallan, insestin, pedofilian uhreja ja suojelemaan heitä emmekä pysty auttamaan myöskään katulapsia, aids- tai tubisairaita lapsia tai vankeja.”

Konservatiivisten lähetysjärjestöjen koko työ huomioon­ottaen lista on todellisuudessa vielä paljon pidempi.

Työ klassisen avioliittokäsityksen murtamiseksi on jo tähän mennessä aiheuttanut paljon vahinkoa. Jos avioliitto virallisesti muutetaan, pahempaa on tulossa.