5.12.2007
Seitsemänkymmenen afrikkalaisteologin yhdessä kirjoittama 1600-sivuinen Raamatun selitysteos Africa Bible Commentary (ABC) on virstanpylväs afrikkalaisessa teologiassa. Tämän herätyskristillisen kommentaarin päätoimittaja on nigerialainen Tokunboh Adeyemo, joka toimi Afrikan evankelikaalien yhdistyksen pääsihteerinä 22 vuotta.
Selitysteos sisältää myös joukon lyhyitä artikkeleita eri aiheista. Ne kertovat siitä, millaisia kysymyksiä afrikkalaiset kristityt kohtaavat omassa kulttuurissaan: orjuus, aikuistumisriitit, tabut, moniavioisuus, tyttöjen sukupuolielinten silpominen, perinteisten afrikkalaisuskontojen uhrit, esi-isien palvonta, kosto ja niin edelleen. Muun muassa näihin ongelmiin afrikkalaiset teologit ovat halunneet etsiä valoa Jumalan sanasta.
ABC:n lukeminen on koko elämänsä Pohjoismaissa eläneelle ja koko teologiansa täällä oppineelle kristitylle tervetullut muistutus siitä, miten me kaikki luemme Raamattua omin silmälasein. Vaikka Jumalan sanan päätotuudet pelastuksesta ja kristittynä elämisestä ovat samat koko maapallolla, haasteemme ovat erilaisia riippuen siitä, millaisessa kulttuurissa elämme.
Verrattuna vastaaviin länsimaissa kirjoitettuihin kommentaareihin ABC sisältää joitakin korostuksia, jotka voivat terveellisesti herätellä maallistunutta länsimaista kristittyä. Ensinnäkin ABC:n selitykset ovat usein paljon käytännöllisempiä. Jumalan sana ohjaa konkreettisesti sitä, miten kristityn tulee käytännössä toimia.
Niinpä Jaakobin kirjeen opetusta siitä, miten ihmisiä ei saa asettaa eri asemaan heidän varallisuutensa perusteella (Jaak. 2:1–13), selitetään pitkään ja perusteellisesti. Lisäksi aihe on saanut teoksessa oman artikkelinsa. Kohdan selitys on suorasanaisuudessaan ja käytännöllisyydessään puhutteleva. Tässä esimerkki: ”Sukulaisten ja tuttavien suosiminen on yleistä Afrikassa. Ikävä kyllä, sitä ilmenee myös kirkossa, jossa ihmisille annetaan joskus tietty asema, koska joku arvovaltainen henkilö, poliittinen virkamies tai jopa kirkon johtaja suosittelee heitä.” Lisäksi kommentaari varoittaa syrjinnästä sairaanhoidossa ja korruptiosta yhteiskunnassa yleensä.
Toinen luonteenomainen piirre ABC:ssa on, että kristinuskon yliluonnollisuus otetaan todesta. Opetus kristityn suhtautumisesta enkeleihin, henkimaailmaan ja voimavaikutuksiin on hyvin tasapainoista ja seuraa tiukasti Raamatun tekstiä. Yliluonnolliseen suhtaudutaan kuitenkin konkreettisemmin kuin yleensä länsimaiden kristillisyydessä.
Selittäessään kristityn hengellistä sota-asua (Ef. 6:10–20) ABC tuntuu todellisemmalta kuin monet vastaavat länsimaiset kommentaarit. Se, mitä teos tässä yhteydessä sanoo rukouksesta, on tärkeä muistutus jokaiselle kristitylle: ”Meidän viisautemme ja voimamme tulee Pyhältä Hengeltä, ja saadaksemme ne meidän tulee olla jatkuvassa yhteydessä häneen. Siksi meitä kehotetaan rukoilemaan lakkaamatta… Paavali tiesi, että hengelliset taistelut voitetaan vain rukouksen kautta. Jos jopa apostoli Paavali tarvitsi rukousta, kuinka paljon enemmän sitä tarvitsevatkaan hengelliset johtajamme tänään.”
Kristuksen seurakunta on maailmanlaaja. Kristityillä on paljon opittavaa toisiltaan. Eikä vähiten meillä länsimaiden kristityillä afrikkalaisilta veljiltämme ja sisariltamme.