12.9.2013

Kristinusko ei ole poliittinen maailmanparantamisohjelma. Se ei ole moraalinen ryhtiliike. Se ei ole psykologinen lohdutusohjelma eikä myöskään epämääräinen paremman tulevaisuuden toivo.

Kristinusko on uskoa Jeesukseen Kristukseen. Se on uskoa siihen, että hän on koko maailman Vapahtaja. Se on uskoa hänen ristinkuolemaansa syntien sovittamiseksi ja hänen ruumiilliseen ylösnousemukseensa. Se on uskoa siihen, että vain häneltä voimme saada syntiemme sovituksen, anteeksiantamuksen ja pääsyn Jumalan yhteyteen.

Tätä sanomaa Kristuksen persoonasta ja työstä sanotaan evankeliumiksi. Mutta kenelle tämä evankeliumi kelpaa ja kuka siitä iloiten kiittää?

Kristillinen opetus vastaa tähän, että Jumalan lain kohtaaminen ajaa ihmistä Kristuksen luo. Laki on tiivistetty Jumalan kymmenessä käskyssä. Kun ihminen tarkastelee omaa elämäänsä niiden valossa, kuin peiliin katsoen, laki osoittaa hänelle, että hän on lainrikkoja. Hän on kapinallinen ja haluton tekemään oikein.

Ihminen voi torjua Jumalan lain paljastukset, suuttua niihin tai yrittää selittää ne tyhjiksi. Mutta se, joka suostuu ottamaan lain puhuttelun vastaan, huomaa oman pahuutensa ja avuttomuutensa. Hänen suurimmaksi kysymyksekseen tulee, miten tällainen rikkonut, kapinallinen ja hyvän tekemiseen haluton ihminen voisi päästä pyhän ja vanhurskaan Jumalan yhteyteen.

Tähän tilanteeseen osoittautuu ainoaksi riittäväksi vastaukseksi evankeliumi Kristuksesta.

Sekä lakia että evankeliumia tulisi julistaa täydessä voimassaan. Kun lakia julistetaan, sen on oltava ehdotonta ja selkeää, niin että ihmiselle paljastuu hänen todellinen tilansa Jumalan edessä kadotettuna syntisenä, jolla ei ole koskaan mitään mahdollisuutta ansaita itse hyväksyntää pyhän Jumalan edessä. Evankeliumi tulee julistaa yhtä ehdottomana: Jumalan sydämellisenä rakkautena meitä kohtaan Kristuksessa.

Evankeliumi näkyy puhtaimmillaan Kristuksen ristinkuolemassa meidän syntiemme tähden. Evankeliumi kertoo, että Jumala ottaa syntejään katuvan ja Jeesukseen Kristukseen turvautuvan yhteyteensä, vaatimatta ihmiseltä anteeksiantamuksen ja sovituksen ehdoksi ainoatakaan hyvää tekoa. Usko yksin riittää. Ja tämän pelastavan uskonkin evankeliumi itse tuo ja synnyttää sydämeemme, yksinomaan julistetun Jumalan sanan voimasta. Evankeliumi ei vaadi, evankeliumi antaa, lahjoittaa ja synnyttää uutta elämää, kun sen vain kuulee.

Evankeliumin haluaa kuulla ja siihen uskoo ja turvautuu se, jolta laki on ensin vienyt kaikki luulot omasta erinomaisesta uskonnollisuudesta, hyvästä tahdosta ja kaikesta kelvollisuudesta Jumalan edessä. Sanalla sanoen vain hengellisen konkurssin kokenut turvautuu sydämestään armolliseen Vapahtajaan, joka sulasta hyvyydestä ja rakkaudesta lunastaa ihmisen koko velan hänen puolestaan.