25.4.2013

Radio Dein ja Kirkon tutkimuskeskuksen uuden tutkimuksen mukaan kirkon työntekijöistä noin puolet uskoo, että uskontunnustus koostuu selkeästi ymmärrettävistä väitelauseista, joita lausuessaan henkilö ilmaisee pitävänsä niitä kirjaimellisesti tosina. Toinen puoli antaa uskontunnustukselle ensisijaisesti muita merkityksiä. Uskontunnustuksen totuudesta ollaan siis eri mieltä.

Mikä voisi enää olla keskeisempää? Kirkon tutkimuskeskuksen johtaja Hanna Salomäki toteaa kirkon nykyisestä tilanteesta: “Uskontunnustus aika lailla kiteyttää sen, minkä takia täällä kirkossa ylipäänsä ollaan koossa ja mikä koko juttu on. Tätä kysymystä ei voi pitää millään tavalla ulkokohtaisena tai nippelijuttuna, jos keskustellaan kirkon opista – uskon kohteesta.”

Jakolinjat eivät tässä asiassa kulje ikäryhmittäin. Konservatiivisempi Raamattuun sitoutuva ajattelu ei ole nuoreltakaan ikäryhmältä kadonnut mihinkään. Tämä oli selvästi nähtävissä viime viikolla Lahdessa, missä noin 120 nuorisotyön asiantuntijaa kokoontui kirkon ja herätysliikejärjestöjen nuorisotyöntekijöille suunnattuun uudentyyppiseen Profiili-koulutukseen. Sen tavoitteena oli inspiroitua ja rakentua yhteisestä Raamattuun sitoutuvasta uskosta ja miettiä, miten sen voi välittää uudelle sukupolvelle. Kristityt ovat jatkuvasti uusien haasteiden edessä, ja juuri nuorisotyöntekijät kokevat ne usein ensimmäisinä ja voimakkaimmin.

Kankaanpään kirkkoherra Keijo Rainerma valotti 15. huhtikuuta Mikkelissä pidetyssä paneelissa näitä kristittyjen kokemia haasteita: “Kristillinen seurakunta on alusta alkaen kohdannut uhan kahdelta taholta. Sisältä päin sen omasta keskuudesta ovat nousseet hengelliset eksytykset, evankeliumin opin vääristymät ja kristillisen todistuksen turhentavat elämäntavat. Ulkoa päin puolestaan kirkkoon ovat kohdistuneet vaatimukset mukautua ympäröivän yhteiskunnan ajatteluun ja elämäntapaan. Tätä painetta viime vuosina on ollut omiaan lisäämään median kautta syntyvä julkisuus.”

Rainerma muistutti siitä, kuinka Herramme itse kohtasi sekä muotojumalisuuden että maailman vihan. ”Voimmeko me odottaa helpompaa tietä?” hän kysyi.

Uskontunnustukset syntyivät alkukirkossa kamppailtaessa sekä kirkon sisältä että ulkopuolelta tulevia harhaoppeja vastaan. Näihin tunnustuksiin on kiteytetty Raamatun sanoma. Jos niistä luopuu, luopuu samalla itse Raamatun sanomasta. Siksi uskontunnustusten suhteen ei ole mitään tilaa kompromisseille.

Kun puolustetaan uskontunnustuksissa ilmaistujen asioiden totuudenmukaisuutta ja paikkansapitävyyttä, puolustetaan itse pelastavan uskon säilymistä keskuudessamme.