2.5.2013
Iltalehden Historia-liitteen viimeisin numero käsitteli taistolaisuutta. Taistolaisiksi kutsuttiin 1960-luvulla Suomen kommunistisen puolueen sisälle muodostuneen radikaalin opposition kannattajia. Lehdessä on 1980-luvun alussa Suomen Demokraattisen Nuorisoliiton (SDNL) varapuheenjohtajana toimineen Marko Auerin inhimillisesti koskettava haastattelu.
Auer tilittää lehdessä, miten koko hänen elämänsä romahti, kun Neuvostoliitto romahti:
”Aate meni ja irtautuminen oli väistämätöntä. Siitä syntyi valtava yksinäisyys. Moni muukin koki sen samoin, traagisin seurauksin. Elämä karkasi käsistä. Pahimmat jutut ovat ihmisen sisällä, oletko sittenkin liittynyt nuorena väärään porukkaan? Ovatko hienot idealistiset ja osin utopistiset ajatukset perustuneet harhaan? Onko koko elämä epäonnistunut? Kommunismin vakavin murtuma tapahtui moraalin alueella. Jatkuva valehteleminen ja omien ihanteiden pettäminen tuottivat lopputuloksena halvaantumisen. Selkäranka katkesi. Toipuminen vei kauan ja hyvin syvälle. On ollut pitkä tie löytää mielenrauha ja elämänilo takaisin.”
Suurimpana ongelmana Auer koki syyllisyyden: ”Jokainen mukana ollut on syyllinen.” Näin tilittää elämäänsä mies, joka oli antanut kaikkensa kommunistisen vallankumouksen asialle ja uskonut, että se muuttaisi koko maailman: ”Se ei ollut meille mikään vitsi vaan totisinta totta. Vallankumousta tehtiin 24 tuntia vuorokaudessa joka päivä ja luokkataistelu oli aitoa. Kaikki muu alistui sille.”
Jokaisen on tärkeä miettiä, onko oma elämänkatsomus sellainen, että se kestää elämän tosiasioiden ja kriisien edessä. Elämänkatsomusten markkinoilla on tänäänkin tarjolla runsaasti valheellisia, kestämättömiä näkemyksiä elämästä. Sellaisia, jotka lopulta jättävät ihmiselle vain ”valtavan yksinäisyyden”.
Kristillinen usko on jotakin aivan muuta. Se ei ole ideologiaa, joka historian muutoksissa osoittautuu valheelliseksi ja petolliseksi. Kristillinen usko kiinnittyy kolmiyhteiseen Jumalaan ja hänen ilmoitukseensa. Tämä ilmoitus ankkuroituu itse todellisuuteen. Se kertoo ihmiselle asioiden todellisesta olemuksesta. Ilmoitukseen perustuva etiikka, kuten kymmenen käskyä, on elämän omaa lakia. Kristinusko kertoo totuuden Jumalasta, ihmisestä ja elämästä. Jeesus Kristus on elämällään, kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan ilmoittanut ne meille. Hän on tie, totuus ja elämä. Kristuksen risti todistaa loppuun asti Jumalan mittaamattomasta rakkaudesta ihmisiin.
Meitä kaikkia kutsutaan omaksumaan elämänkatsomus, joka ei koskaan osoittaudu valheeksi ja jonka varassa voi sekä elää että kuolla. Siksi, että se ei ensinnäkään ole pelkkä ”katsomus”. Se on ilmoitus. Se tulee häneltä, joka ”itse antaa kaikille elämän, hengen ja kaiken muun” (Ap. t. 17:25). Hän pysyy iankaikkisesti, ja niin pysyy hänen sanansakin.