31.1.2013

Moni on sitä mieltä, että myös kristillinen media keskittyy liikaa huonoihin uutisiin. Viime aikoina on voitu lukea muun muassa, että niiden pappien määrä, jotka eivät pidä Jeesusta ainoana pelastustienä, olisi kasvussa. Lähetystyö puolestaan on joutunut paikkansapitämättömän kritiikin kohteeksi. On jopa ehdotettu, että se lopetettaisiin.

Viime viikon Kirkko ja kaupunki -lehden keskiaukeamalla summattiin viimeaikaista keskustelua seuraavasti: ”Kirkollinen keskustelu paljastaa, että kirkko on jo uudistamassa tulkintaansa pelastuksesta, mutta myös synnistä ja Jumalan kolminaisuudesta. Merkillepantavaa on sekin, että enää ei pietistisen herätyskristillisyyden ulkopuolella tehdä havaintoja ihmisten tulemisesta uskoon. Uusi tulee kirkkoon. – – Muutokset ovat maailmanlaajoja.”

Tämäntapaisia muutoksia on epäilemättä ollut ennenkin kristikunnassa, aivan alusta alkaen. Läpi koko Uuden testamentin varoitetaan uskosta luopuvista ”uudistajista” ja ”uudistuksista”. Paavali kamppaili useissa kirjeissään rajusti kristillisen pelastusopin hämmentäjiä vastaan, erityisen voimakkaasti esimerkiksi Galatalaiskirjeessä. Apostoli Johannes puolestaan varoittaa kirjeissään vakavasti niistä, jotka vääristävät totuuden Jeesuksen persoonasta ja turhentavat siten kolminaisuusopin. Apostoli Pietari ja Jeesuksen veli Juudas puhuvat kristittyjä alati uhkaavasta luopumisen vaarasta ja harhautumisesta takaisin Jumalan tahdon vastaiseen elämäntapaan, josta Kristus on seuraajansa jo kerran vapauttanut.

Luopumisessa ei ole mitään uutta. Se on ollut meneillään Eedenin puutarhasta saakka.

Mutta missä ovat hyvät uutiset? Myönteistä kerrottavaa on paljonkin.

Esimerkiksi tämän lehden keskiaukeamalta voi lukea, kuinka Jukka Tolonen, yksi Suomen legendaarisimpia kitaristeja, tuli kirkkaasti uskoon ja vapautui päihderiippuvuudesta. Sen jälkeen voi jatkaa lukemalla aiemmista Uuden Tien numeroista kirkonrakennushankkeista lähetyskentillä eri puolilla maailmaa, kristillisistä lastenleireistä, joille ei mahdu enempää osanottajia, tai täysinäisistä raamattukursseista Kansanlähetysopistossa. Sen jälkeen voi tutustua tässä lehdessä (s. 7) teknisten laitteiden suomiin mahdollisuuksiin kuunnella maailman parhaita raamatunopettajia vapaa-aikanaan niin paljon kuin ikinä haluaa. Voit myös lukea, miten mielekästä voi olla antaa koko elämänsä lähetystyön palvelukseen. Lopuksi voit vilkaista tämän lehden takakannesta, miten työttömäksi joutunutkin voi löytää mielekästä tekemistä, josta on iloa muillekin. Tilaisuudet kuulla tai lukea myös hyviä uutisia eivät siis lopu.

Mieleen tulee kertomus kahdesta miehestä, jotka katsoivat samasta ikkunasta ulos sateen jälkeen. Toinen näki vain liejuisen pihamaan. Toinen näki taivaalle ilmestyneen kirkkaan auringonpaisteen.

On hyvä olla realisti, eikä kannata laittaa päätään pensaaseen luopumuksen ja pahuuden edessä. On kuitenkin helpompi välttyä oman sielunmaisemansa katkeroitumiselta ja kaikkien lähimmäistenkin ilon pilaavalta kielteisyydeltä, jos hakeutuu sellaisten tietolähteiden äärelle ja sellaiseen seuraan, missä nähdään ja kuullaan myös kaikkea hyvää, mitä evankeliumi maailmassa jatkuvasti saa aikaan. Iloitaan siitä.