1.4.2010

Roomalaiset historioitsijat Cicero ja Tacitus kutsuvat ristille naulitsemista julmimmaksi ja hirvittävimmäksi kuolemanrangaistukseksi ja kaikkein viheliäisimmäksi tavaksi kuolla. Mitä Jeesukselle ristiinnaulitsemisen jälkeen tapahtui? Runsaan historiallisen todistusaineiston valossa ruumiillinen ylösnousemus on paras selitys.

Ylösnousemuksessa Jumala todisti Jeesuksen puolesta. Jeesushan oli opettanut olevansa Jumala. Kun hän nousi kuolleista, hänen opetuksensa sai lopullisen vahvistuksen. Vain Jumala voi herättää kuolleista, ja kun hän herätti Jeesuksen kuolleista, samalla Jeesuksen sanoma sai vahvistuksen.

Jeesuksen  olemassaolo, opetukset ja ylösnousemus seisovat vahvalla historiallisella pohjalla. Kristillinen usko perustuu historiassa tapahtuneisiin tosiasioihin: Jeesuksen opetuksiin, kuolemaan ja ylösnousemukseen. Perusta on luja. Se on kestänyt jo kahdentuhannen vuoden armottoman kritiikin.

Jos perusta on kestävä ja uskottava ja jos siitä on olemassa todisteet, miksi kaikki eivät siihen kuitenkaan usko?

Usko ei ole pelkästään järjen asia, vaikka se on myös sitä. Se on tiettyjen asioiden totena pitämistä. Jos en uskoisi Jeesuksen olleen olemassa ja opettaneen niitä asioita, joista Uusi testamentti kertoo, ja jos en uskoisi hänen kuolleen ristillä ja nousseen kuolleista kolmantena päivänä, en voisi olla kristitty.

Kaikkien vanhojen kirkkokuntien hyväksymät uskontunnustukset (Apostolinen, Nikean ja Athanasiuksen uskontunnustus) kiteyttävät sen, mitä ihmisen on vähintään uskottava ollakseen kristitty. Athanasiuksen uskontunnustuksen lopussa se sanotaan laajimmin: ”Tämä on yhteinen kristillinen oppi. Se joka ei usko sitä vakaasti ja vahvasti, ei voi pelastua.”

Athanasiuksen uskontunnustus kannattaa lukaista silloin tällöin – vaikkapa nyt pääsiäisenä – muistin virkistämiseksi. Samalla kannattaa tarkistaa oma linja: pidänkö edelleen kiinni samasta klassisesta kristillisestä uskosta, jota kristityt ovat kautta aikojen tunnustaneet?

Usko ei kuitenkaan ole pelkästään tiedon asia. Kyseessä on myös sydämen luottamus. Usko on henkilökohtainen, oma, aivan niin kuin jokaisen on itse kuoltava ja kohdattava Jumala kasvoista kasvoihin viimeisellä tuomiolla. Juuri tämä paljastaa kaikkein suurimman tarpeeni: tarvitsen Vapahtajan. Tarvitsen taivaallisen asianajajan, joka puolustaa minua, syntistä ihmistä, Jumalan tuomioistuimen edessä viimeisenä päivänä.

Riemastuttava uutinen on, että on olemassa yksi tähän tehtävään kykenevä: Jeesus Kristus! Hänet on annettu meille jokaiselle välittäjäksi, sovittajaksi ja sijaiseksi. Hän ottaa meille kuuluvan rangaistuksen kannettavakseen. Kun uskossa luotan häneen, Jumala näkee minut Kristuksen takia yhtä puhtaana kuin en olisi ikinä tehnyt mitään syntiä. Tämä on evankeliumi, kristillisen uskon hyvä uutinen.