10.12.2009

Kuutisensataa nuorta aikuista tungeksi aivan tavallisena viikonloppuna eteläsuomalaisessa kaupungissa rukoushuoneelle seuroihin. Tarjolla oli sanaa ja virrenveisuuta, ei mitään erikoisuuksia. Lukuisilla paikkakunnilla on tänä syksynä pakkautunut saleihin satakunta samanikäistä kuuntelemaan aamusta iltaan tavallista raamatunopetusta.

Jumalan sana ja Kristuksen evankeliumi puhuttelee, virvoittaa, synnyttää uudesti ja uudistaa ihmisiä tänään aivan kuten ennenkin. Myös Jeesuksen opetukseen lopun ajoista sisältyy ajatus, ettei kaikki ole pelkkää luopumusta ja synkkyyttä, vaikka paljon on sitäkin. Kaiken keskellä myös Jumalan sana leviää kaikkialle maailmaan.

Ihmisten tavoittaminen ei vaadi jotakin erikoista menetelmää, joka on ollut kätkössä aikaisemmilta sukupolvilta. Menetelmä on sama kuin se on aina ollut: ihmiset on saatettava kosketuksiin Jumalan sanan kanssa.

Se tosin merkitsee sitä, että kristityt ylittävät mukavuusvyöhykkeensä ja vievät evankeliumin omien piiriensä ulkopuolelle.

Evankeliumi ei leviä, ellei ole levittäjiä. Kukaan ei julista, ellei ketään lähetetä. Suomeen on rakennettu kirkkoja ja rukoushuoneita, koska evankeliumi on aikoinaan tuotu tänne. Nyt saatamme tottua tähän etuoikeuteen niin, että unohdamme vielä tavoittamattomat ihmiset keskuudessamme.

Koska viimeksi edes mietimme, miten tavoittaa yli puoli miljoonaa mihinkään kristilliseen kirkkokuntaan kuulumatonta suomalaista? Puhumattakaan lähetysvastuustamme, joka on aivan erityinen jo senkin valossa, miten paljon me itse olemme saaneet.

Olin hiljattain opettajana nuorten aikuisten johtajakoulutuksessa. Osallistujat edustivat monia eri koulutus- ja ammattialoja. Harvoin olen ollut niin rohkaistunut kuin tuon intensiivisen päivän jälkeen, joka sisälsi sekin kaiken muun lisäksi yli kuusi tuntia raamattuopetusta. Näiden nuorten kyky arvioida aikamme ilmiöitä, se kuinka paljon he välittivät niistä, jotka eivät ole saaneet kuulla evankeliumia, sekä heidän rukouksensa ja rohkeutensa puhuttelivat.

Suomessa kasvaa uusi kristittyjen sukupolvi, joka on aikanaan valmis kantamaan vastuuta ja johtamaan Jumalan seurakuntaa. Sille tulisi antaa paljon enemmän vastuuta jo nyt. Tämän päivän nuoret aikuiset ovat syvästi tietoisia siitä, että he kristittyinä elävät maailmassa vastakulttuurina. He ovat tottuneet elämään omassa ympäristössään vähemmistönä ja perustelemaan näkemyksensä ihmisille, jotka ovat täysin eri mieltä heidän kanssaan.

Tarkoitukseni ei ole vahvistaa romanttista kuvaa siitä, miten ”nuorissa on tulevaisuus”. Nuoret ovat itsessään samanlaisia kuin kaikki muutkin ihmiset: syntisiä, jotka ovat hitaita kuulemaan ja seuraamaan Jumalan tahtoa elämässään. Mutta Jumalan sanassa on tulevaisuus. Se synnyttää yhä uudestaan uskosta käsin motivoituneita sydämiä ja käsiä. Sen Jumalan sana on tehnyt jokaisen sukupolven aikana Jeesuksen päivistä tähän päivään saakka, niin ettei ketju ole koskaan kokonaan katkennut. Sen se tekee tulevaisuudessakin, kunhan sitä jatkuvasti pidetään esillä ja levitetään kaikkialle.