23.4.2009
Kun kristittyinä kerromme uskostamme, korostamme mielellämme sisäistä rauhaa ja lepoa tai toivoa ja rakkautta, jotka olemme löytäneet elämäämme. Eikä se ole epärehellistä. Yhteyden Jeesukseen löytänyt ihminen voi todellakin kokea ylimaallista hyvyyttä, joka on lähtöisin itse Jumalasta, kaiken luojasta ja ylläpitäjästä.
Ei ole ihme, jos sellaisen kokemuksen haluaa jakaa myös lähimmäiselleen. Kristinuskon keskeisin totuus, että vääryyteen sortunut ihminen armahdetaan ja saa syntinsä anteeksi Jeesuksen nimessä, on elämää mullistava uutinen. Tästä voivat kertoa miljoonat kristityt eri puolilta maapalloa. Jeesus itse myös lupasi seuraajilleen rauhan, jota ei mistään muualta saa.
Jeesuksen kutsu lähteä seuraamaan häntä sisältää kuitenkin muutakin. Se on läpeensä rehellinen kutsu. Se ei hiukkaakaan sorru epäaitoon kaupitteluun. Samaa aitouden vaatimusta korostaa Jeesuksen ykköslähettiläs, apostoli Paavali, joka kirjoittaa: ”Me emme ainakaan ole sellaisia kuin ne monet, jotka kaupittelevat Jumalan sanaa. Me julistamme sitä Jumalan edessä ja Kristusta palvellen, väärentämättömänä ja sellaisena kuin se tulee Jumalalta.” (2. Kor. 2)
Tämä tarkoittaa muun muassa, kuten Jeesus kertoi seuraajilleen hyvin selvästi ja rehellisesti, ettei hänen seuraamisensa tule aina olemaan helppoa. Paavali ja muut alkuseurakunnan johtajat painottivat vastakääntyneille kristityille samaa: ”Jo ollessamme teidän luonanne sanoimme, että me joudumme kärsimään vainoa.” (1. Tess. 3)
Onko sanomassamme tänä aikana sama rehellinen korostus? Nykyajassakaan ei ole helppoa elää kristittynä. Useassa muslimimaassa avoimesti islamista kristinuskoon kääntyvä tuomitaan kuolemaan. Tämän päivän Euroopassakin kristillistä vakaumustaan seuraava voi joutua hankaluuksiin; häntä voidaan eri tavoin syrjiä. Kaikki merkit tuntuvat osoittavan, että tulevaisuudessa tilanne vielä hankaloituu nykyisestä.
Raamatun näkökulmasta tässä ei ole mitään uutta tai edes hämmästeltävää. Ajanjaksot, jolloin Raamatun totuuksia on saanut pitää esillä ja seurata täysin vapaasti ja ilman ikäviä seuraamuksia, ovat kirkkohistoriassa lopulta melko harvinaisia. Aina jotkin Raamatun totuudet osoittautuvat kunkin aikakauden kirkolle ja yhteiskunnalle liian vaikeiksi niellä, ja siksi ne halutaan torjua ja vaientaa.
Kirjailija Francis Schaeffer kirjoitti jo 1960-luvulla varteenotettavan kehotuksen: ”Kristityn on vastustettava maailman henkeä juuri siinä muodossa, jossa se ilmenee hänen oman sukupolvensa aikana. Jos hän ei tee sitä, hän ei vastusta maailman henkeä ollenkaan. Tämä on erityisen totta meidän sukupolveamme ajatellen, koska meitä vastaan työskentelevät voimat ovat luonteeltaan niin totalitaarisia.” (kirjasta The God Who Is There)
Jeesuksen seuraaminen on Jumalan armosta elämistä. Uuden testamentin mukaan tämä armo ”kasvattaa meitä hylkäämään jumalattomuuden ja maailmalliset himot ja elämään hillitysti, oikeamielisesti ja Jumalaa kunnioittaen tässä maailmassa”.