25.10.2007
Kirkkohistorioitsija Jouko Talonen maalaa tämän lehden sivulla 11 Euroopan kristillisyyden tilan synkän realistisin värein. Meillä on edessämme valtaisa haaste, kun haluamme tavoittaa eurooppalaiset lähimmäisemme evankeliumilla. Tässä työssä tarvitaan kaikkien apua, myös muiden maanosien kristittyjen.
On suuri kiusaus muuttaa evankeliumia nykyajan eurooppalaiselle helpommin hyväksyttäväksi. Se olisi kuitenkin myös suuri virhe. Evankeliumi osoittaa voimansa ainoastaan silloin, kun se on aito ja muuttumaton. Kristittyjen haaste ei ole sen suurempi nyt kuin Kristuksen ylösnousemuksen jälkeen, jolloin kahdentoista opetuslapsen haasteena oli tavoittaa koko maailma. Silloin evankeliumi tuotiin Eurooppaan ensimmäisen kerran.
Ensimmäisiltä kristityiltä voimme ottaa oppia heidän asenteittensa lisäksi heidän aseistuksestaan. Jumalan valtakunnan työtä on tehtävä Jumalan antamilla työvälineillä. Lihalliset työvälineet eivät sovi hengelliseen työhön. Kaikenlainen painostus ja lahjominen ovat poissuljettuja kristillisen työn välineinä. Yhtä sopimatonta on fyysinen tai henkinen vallankäyttö. Valtakuntaa ei myöskään edistetä politikoimalla ja mielistelemällä.
Jos seuraamme Mestaria itseään ja hänen apostolejaan, aseistuksemme on selvä: rukous, Jumalan sana, kärsimäänkin valmis rakkaus ja pyyteetön lähimmäisten auttaminen ja palveleminen. Ensi silmäyksellä näillä aidoilla hengellisen työn välineillä ei maailmaa valloiteta. Ne näyttävät voimattomilta ideologioiden ja henkien taistelussa, jonka keskellä elämme. Ja kuitenkin juuri ne ovat lopulta jykevimmät mahdolliset aseet edistämään Jumalan asiaa, yhtä lailla voittamaan perheenjäsenen sydän kuin saavuttamaan vieraiden kulttuurien ihmisiä evankeliumilla.
Tunnetun romanialaispastorin Josif Tonin kerrotaan sanoneen kommunismin aikoina vangitsijoilleen: ”Teidän väkevin aseenne on tappaminen, minun väkevin aseeni on kuoleminen. Jos surmaatte minut, te voitelette jokaisen tähän maahan levitetyn kasettini verellä. Sen jälkeen meitä ei pysäytä enää mikään.” Vangitsijat päättivät jättää Tonin eloon.
Uskontososiologi Rodney Stark on sitä mieltä, että ensimmäisten kristittyjen maailmanvalloituksen salaisuus oli kärsivä ja palveleva rakkaus yhdistettynä ainutlaatuiseen arvoon, jonka kristinusko antoi tavalliselle ihmiselle sukupuoleen, rotuun, asemaan ja varallisuuteen katsomatta. Nämä asiat tekivät kristinuskosta voiman, joka valloitti Rooman valtakunnan. Poliittiset päätökset tulivat myöhemmin, kun liike oli jo kasvanut ratkaisevaksi tekijäksi yhteiskunnallisestikin. Näin Stark kirjoittaa teoksessaan The Rise of Christianity (Kristinuskon nousu: Miten tuntemattomasta, marginaalisesta Jeesus-liikkeestä tuli hallitseva uskonnollinen voima).
Tänäänkään meillä ei ole muita aseita kuin Jumalan itsensä antama aseistus. Puolustaessamme Jumalan sanan totuutta meidän on kaiken aikaa muistettava, että totuuteen kuuluu erottamattomasti myös rukous, nöyryys ja kärsivä rakkaus. Joka toteuttaa niitä kaikkia, hän voittaa, vaikka kuolisi.