5.7.2007

Merkittävä lähetysteologi, viime kesänä edesmennyt Juhani Lindgren, on saanut hyvin ansaitsemansa juhlakirjan. Kirjan nimi kuvastaa hyvin hänen teologista linjaansa: Evankeliumi ensin. Lindgrenin tekstit ovat raikasta ja profeetallista luettavaa nykyisen sekavan lähetysteologian aikana.

”Evankeliumin julistuksen välityksellä Jeesus tarjoutuu Pelastajaksemme, meille ja kaikille kansoille. Hän on ainoa Vapahtaja. Hänen ainutlaatuisuutensa ja ehdottomuutensa saavat perustelunsa hänen teoistaan ja sanoistaan, jotka kaikki tähtäävät Jumalan ja syntiin langennen ihmisen suhteen korjaamiseen, pelastukseen”, Lindgren linjaa.

Evankeliumi Jeesuksesta ainoana tienä Jumalan yhteyteen on välttämättä aina ykkössijalla, silloin kun puhutaan kristillisestä lähetystyöstä. Evankeliumia tarvitsevat sekä lähetystyön tekijät että ne, joiden keskuudessa lähetystyötä tehdään. ”Evankeliumin sanoma pelastuksesta kohtaa kansojen ja uskontojen jumalat aina loppujen lopuksi törmäyskurssissa… yhteenottoa ei voida välttää: tällaisessa kohtaamisessa eivät ota yhteen ihmiset, evankeliumin julistaja ja sen kuulija, vaan keskenään erilaiset pelastussanomat ottavat mittaa toisistaan. Evankeliumissa yksin on se Jumalan voima, joka pelastaa; se on sanoma sovituksesta, Sijaisesta, anteeksiantamuksesta Jeesuksen tähden.”

Evankeliumi on kaikkia varten. Vaikka evankeliumi on törmäyskurssissa sekä maailmanuskonnoissa että kristityn elämässä ilmenevän ihmisen oman vanhurskauden kanssa, se on samalla myös vastaus kaikkien ihmisten syvimpään tarpeeseen: tarpeeseen saada syntinsä anteeksi ja yhteys Jumalaan.

Tämä käy mahtavalla tavalla ilmi myös Reino Saarelman toimittamasta Kansanlähetyksen lähetyskirjasta Kokemuksia evankeliumin muutosvoimasta Suomen saloilta Papua-Uuden-Guinean viidakkoihin, joka ilmestyi kesän kynnyksellä. Kirjassa esiintyy toistakymmentä todistajaa eri puolilta maailmaa, jotka kaikki kertovat, miten he tulivat tuntemaan Jeesuksen Kristuksen omana Vapahtajanaan.

Evankeliumi kantaa hedelmää kaikkialla maailmassa. Ihmisiä tulee uskoon mitä erilaisimmissa kulttuureissa ja olosuhteissa. Mutta on yksi suuri ongelma.

Reino Saarelma kirjoittaa: ”Suurin osa maailman ihmisistä on edelleenkin tietämättömiä rakastavasta Jumalasta. Kristillisten kirkkojen voimavaroista käytetään edelleen enemmän kuin 95 prosenttia toimintaan jo olemassa olevien kristittyjen keskuudessa. Tätä taustaa vasten tuntuu surkuhupaisalta lähetystyön muutosta kuvaavissa lausunnoissa kirkkopoliittisesti korrekti hokema ’Lähetystyö on uudelle vuosituhannelle tultaessa muuttunut kirkkojen väliseksi yhteistyöksi’. Ainahan lähetystyö on ollut kirkkojen ja niihin liittyvien lähetysjärjestöjen keskeistä yhteistyötä… mutta mikä on työn tavoite? Miten tavoitetaan evankeliumilla tämän hetken maailman yli neljä miljardia ei-kristittyä?”

Tätä kyselee jokainen, jolle evankeliumi on avautunut ja tullut tärkeäksi. Kristitty on velassa kaikille maailman kansoille ja jokaiselle ei-kristitylle. Hän on evankeliumin julistamisen velassa. Tämän velan lyhentämisessä riittää työtä loppuelämäksi, ei omassa voimassa, vaan sen Jumalan rakkauden kannattamana, jonka on kohdannut evankeliumissa Jeesuksesta.