20.9.2007
Suomesta turvapaikkaa hakeneen Iranin kurdin Naze Aghain kohtalo on synnyttänyt vilkkaan julkisen keskustelun. Turun Mikaelin seurakunta otti Aghain suojiinsa, mutta Ulkomaalaisvirasto pysyy edelleen kannassaan, että hänet tulee karkottaa.
Naze Aghailla on ollut Iranissa kytkentöjä poliittisiin kurdiaktivisteihin, hän on nainen, ja hän on kieltäytynyt pakkoavioliitosta. Lisäksi hän on täällä saanut turvapaikan kristillisessä kirkossa ja arvostellut kotimaansa oloja julkisesti. Kaikki tämä tekisi hänen palauttamisensa Iraniin nyt hyvin vaaralliseksi.
Suomen ekumeeninen neuvosto julkaisi alkukesästä seurakunnille ohjeen siitä, miten turvapaikanhakijoille voi tarjota suojaa. Ohje on jakanut mielipiteitä jyrkästi. Vaikka se painottaa yhteistyötä viranomaisten kanssa, se myös sanoo, että ”lähimmäisenrakkauden toteuttaminen vaatii tottelemattomuutta vallitsevia lakeja kohtaan. Kristillinen etiikka menee edelle silloin, kun sen ja valtion lain välillä on ristiriita. Ennemmin meidän tulee totella Jumalaa kuin ihmistä.”
Helsingin yliopiston oikeushistorian professori Jukka Kekkonen ei säästele sanojaan arvostellessaan opasta. Hän pitää sitä todella vaarallisena, jopa moraalittomana. Hänestä oppaan näkemyksissä on jotakin samaa kuin 1920–30-luvun äärioikeistolaisissa liikkeissä. Aamulehden kirjoituksessaan 12.8.2007 Kekkonen tekee rajuja rinnastuksia: ”Hitlerin ’johtajan tahto’, Stalinin ’kansan tahto’ tai lapuanliikkeen ’isänmaan etu’ ovat havainnollisia esimerkkejä siitä, kuinka voimassa olevaa lakia on voitu rikkoa ja avoimesti halveksia niin sanotusti ’korkeampien päämäärien’ nimissä.”
Rinnastukset ovat epäonnistuneita. Hitlerin ja Stalinin ongelmahan oli juuri se, ettei ollut mitään korkeampaa, johon tavallinen kansalainen olisi voinut vedota heidän hirmuvaltaansa vastaan.
Turun yliopiston uskontotieteen professori Veikko Anttonen puolestaan on tyrmistynyt Ulkomaalaisviraston linjasta. Hänen mielestään sen perustelut Naze Aghain karkottamispäätöksessä osoittavat, että ”Ulkomaalaisvirastolla ei ole, eikä se ole välittänyt hankkiakaan, informaatiota uskonnon ja kulttuuriin suunnattomasta merkityksestä Iranin kaltaisessa maassa.”
Väittelyyn Naze Aghain karkottamisesta vaikuttavat monet suuret periaatteelliset kysymykset. On selvää, että Jumalan lain on oltava maallisten lakien yläpuolella. Maallinen laki on usein ollut jumalaton tai epäoikeudenmukainen, kuten jonkin valtion kieltäessä julistamasta tai levittämästä Jumalan sanaa vapaasti. Sellaisia lakeja ei tietenkään pidä noudattaa.
Kirkko on kuitenkin itsekin viime aikoina kohdellut omia toisinajattelijoitaan niin kylmästi, että se on johtanut jopa oikeusprosesseihin sen omia työntekijöitä vastaan. Nyt kun valtio syyllistyy epäinhimillisiin linjauksiin, kirkon protesti saattaa kuulostaa ontolta ja epäjohdonmukaiselta. Onhan esimerkiksi pastori Jari Rankinen parhaillaan Afganistanissa ”vetämässä henkeä”, koska hänelle ei ole haluttu antaa tilaa kotimaansa kirkossa.
Suomessa on piinallisen paljon hiljaisuutta ja tietämättömyyttä Iranissa ja muualla vallitsevasta islamista. Vuosikymmeniä islamilaisessa kulttuurissa eläneet kristityt voivat opettaa meille paljon hyödyllistä islamista, jos heitä kuunnellaan. Toivottavasti Naze Aghain tapaus johtaa entistä laajempaan ja syvällisempään keskusteluun sekä kirkon että valtion puolella. Kummallakin olisi varaa kohdella vakaumuksensa tähden syrjittyjä inhimillisemmin.