26.4.2007

Tämän lehden sivulla 4 uutisoitu kolmen kristityn raaka murha Turkissa on karu muistutus siitä, kuinka tärkeää on vastustaa kaikenlaista vainoa ja työskennellä sen puolesta, että täysimittainen uskonnonvapaus pysyisi voimassa kaikkialla.

Vainot etenevät aste asteelta noudattaen omaa kammottavaa logiikkaansa. Ensimmäisellä asteella tietystä ihmisryhmästä levitetään paikkansapitämättömiä väitteitä ja valheita. Mustamaalaamalla saadaan muut ihmiset ajattelemaan heistä pahaa. Siten luodaan myös pohja vainoamisen seuraavalle asteelle, syrjinnälle. Kun ryhmän jäsenistä on tehty tarpeeksi pahoja ihmisiä, muut kokevat oikeutetuksi sen, että heitä aletaan myös käytännössä kohdella huonosti.

Syrjinnästä on lyhyt askel suoranaisiin väkivallantekoihin. Nekin voidaan oikeuttaa, koska vainotun ryhmän katsotaan itse asiassa ansainneen huonon kohtelunsa. Vainojen logiikan viimeinen aste on ihmisten murhaaminen suuremman hyvän nimissä. Siinä toteutuvat karmealla tavalla Jeesuksen sanat: ”He erottavat teidät synagogasta; ja tulee aika, jolloin jokainen, joka tappaa teitä, luulee tekevänsä uhripalveluksen Jumalalle. Ja sen he tekevät teille, koska he eivät tunne Isää eivätkä minua.” (Joh. 16:2)

Miten joku voi olla niin sokea, että luulee palvelevansa Jumalaa murhatessaan ihmisen? Se on pitkän aivopesun tulos. Vähitellen vakuututaan siitä, että jonkin ihmisryhmän jäsenet ovat niin pahoja, etteivät heille kuulu muiden nauttimat ihmisoikeudet eivätkä he ansaitse normaalia kunnioitusta ja inhimillistä kohtelua.

Raa’an rituaalisen murhan suorittaneet nuoret turkkilaiset muslimimiehet kävivät rukoilemassa Jumalaansa ennen hirmutekoaan. Malatyassa, missä murha tapahtui, alueen maaherra oli pitänyt 15 koulussa kolme kuukautta ennen tätä murhaa lähetystyön vastaisia kokouksia. Ne miehet, jotka ohjasivat lentokoneita päin torneja Yhdysvalloissa kuuluisana syyskuun yhdentenätoista, tekivät sen myös Allahin nimessä.

Ateistisissa maissa puolestaan katsottiin aikoinaan oikeutetuksi vainota kristittyjä suuremman hyvän, kommunismin, nimissä. Sielläkin seurattiin vainojen kammottavaa logiikkaa. Itse asiassa ateismin nimissä on tapettu vähintään yhtä paljon ihmisiä historian kuluessa kuin uskontojen nimissä.

Vainojen logiikkaa seurattiin aikoinaan erityisen tarkasti myös natsi-Saksassa. Ensin juutalaisista tehtiin kansan silmissä pahoja ja halveksittuja. Sillä oikeutettiin heidän huono ja väkivaltainen kohtelunsa. Lopulta oli oikeutettua jopa tappaa heitä järjestelmällisesti kansallissosialismin suuremman hyvän nimissä. Turkin rituaalimurhat osoittavat, että jotkut ihmiset katsovat edelleenkin palvelevansa Jumalaa murhatessaan toisia ihmisiä.

Murhien yhteydessä toteutuivat myös eräät toiset Jeesuksen sanat. Yksi murhatuista oli saksalainen Tilmann Geske. Häneltä jäi kolme lasta ja vaimo. Hänen vaimonsa Susanne Geske sanoi hautajaisissa: ”En tunne vihaa, vaan annan murhaajille anteeksi Jeesuksen esimerkin mukaan: ’Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä mitä he tekevät.’ Hautaan sieluni tähän maahan ja tänne haluan myös jäädä.” Se joka johdonmukaisesti seuraa Jeesusta ja hänen opetustaan, ei koskaan voi vainota tai murhata toista ihmistä Jumalan nimessä. Päinvastoin, hän toimii Susanne Gesken tavoin. Levitköön hänen uskonsa ja esimerkkinsä mahdollisimman laajalle.