Vaiennettu oppi helvetistä vesittää armoa

11.2.2010

Raamattukritiikistään tunnettu eläkkeellä oleva Uuden testamentin tutkimuksen professori Heikki Räisänen kiinnittää lehtihaastattelussa huomiota kristilliseen oppiin, joka nykyisin loistaa poissaolollaan saarnatuoleista: ”Helvetti-opille löytyy paljon raamatullista perustaa, mutta silti kirkko on käytännössä luopunut sen julistamisesta – myöntämättä ottaneensa kaikessa hiljaisuudessa kriittisen kannan Raamatun näkemykseen.” (Kirkko ja Kaupunki 20.1.2010)

Joissakin herätyskristillisissä ja vapaakirkollisissa piireissä voi sentään vielä kuulla varoituksen sanan siitä, että ihminen, joka ei usko Jeesukseen, on matkalla iankaikkiseen kadotukseen. Viimeinen suomenkielinen kirja aiheesta taitaa olla Perussanoman vuonna 1992 kustantama, Ajith Fernandon kirjoittama Mitä mieltä helvetistä? Englanniksi joukko Uuden testamentin tutkijoita ja teologeja julkaisi vuonna 2004 kirjan Hell Under Fire, vapaasti käännettynä ’Helvetti tulituksessa’. Siinä he varoittavat, että Uuden testamentin opetus helvetistä on kristikunnassa kansainvälisestikin unohtumassa ja vääristymässä.

Kustannus Oy Uuden Tien kustannuspäällikkö Sonja Falk muistuttaa harvinaisen avoimessa pakinassaan seurakuntalainen.fi-verkkosivustolla toisesta uskonopista, josta ei paljon nykyään kuule: ”Jumalan aikataulu on pettämätön. Se ei muutu. Jeesuksen paluulle on tarkka päivämäärä olemassa: xx päivänä xx kuussa vuonna xxxx. Mutta tämä päivämäärä on vain Jumalan tiedossa.”

Eräälle lapselle oli luettu lastenraamatusta kohtaa, joka kertoo Jeesuksen paluusta. Hän halusi tietää: ”Minne se Jeesus tulee? Entä jos se on jo tullut, emmekä me huomanneet sitä?” Hänen kysymyksessään oli paljon enemmän teologiaa kuin hän pystyi tajuamaan. Vastaukseksi riitti sillä kertaa Raamatun oma sana: ”Sillä niin kuin salama leimahtaa idässä ja valaisee taivaan länteen asti, niin on oleva Ihmisen Pojan tulo.” Olimmepa missä tahansa, me kyllä huomaamme sen.

Totta on kuitenkin sekin, että kaikki eivät ole todella huomanneet ja ottaneet elämässään huomioon sitäkään, että Jeesus on jo kerran tullut maailmaamme, pieneksi lapseksi Betlehemiin, Marian syliin. He heräävät huomaamaan hänet vasta, kun hän tulee toisen kerran kunniassa ja kirkkaudessa.

Pinnalliset ja maalliset saarnat eivät pidä ihmisten tajunnassa elävänä viimeisen tuomion todellisuutta ja Jeesuksen paluun läheisyyttä. Siksi myös Jumalan armon välttämättömyys ja ainutlaatuisuus voivat jäädä sydämissä kuolleeksi teoriaksi.

Kristinusko ei koskaan ole ollut eikä siitä koskaan tulekaan poliittisesti korrektia. Se on aina outo lintu ikkunalaudalla. Huolestuttavaa on, jos kristitytkään eivät tunnista sitä. Tarvitsemme jatkuvaa muistutusta kristinuskon suurista perustotuuksista. Unohdamme liian helposti, minne elämämme juna oikein on matkalla. Edellä lainattua Sonja Falkia mukaillen: ”Jumalan aikataulu on pettämätön. Se ei muutu. Meidän jokaisen kuolemalle on tarkka päivämäärä olemassa: xx päivänä xx kuussa vuonna xxxx. Mutta tämä päivämäärä on vain Jumalan tiedossa.”