4.2.2010

Tällä viikolla on alkanut kaksi uutta kristillistä uutispalvelua. Sunnuntaina alkoi SuomiTV-kanavalla ajankohtaislähetys nimellä Sunnuntaikatsaus. Jokaviikkoisen puolituntisen tavoitteena on kuvata kristillisen kentän tapahtumia ja ilmiöitä. Lisäksi seurataan ajankohtaisia yhteiskunnallisia uutisaiheita kristillisen arvomaailman näkökulmasta. Ensimmäinen puolituntinen oli todella lupaava.

Maanantaina avautui netissä myös seurakuntalainen.fi. Sekin tarjoaa laajasti mielenkiintoisia uutisia eri puolilta kristillistä kenttää. Nämä kummatkin uutispalvelut ovat ekumeenisia: ne uutisoivat eri kristillisten uskontokuntien materiaalia.

Molempia uusia uutiskanavia on tervehdittävä ilolla. Kristittyjen yhteisiä uutiskanavia olisi pitänyt tarjota jo monia vuosia sitten. Niistä ihmiset voivat saada edes jonkinlaisen käsityksen siitä, miten laaja kristillinen maailma onkaan ja miten käsittämättömän paljon hyvää kristinuskon sisällä tapahtuu joka päivä. Hyvänä esimerkkinä on ensimmäisen sunnuntaikatsauksen tarjoama uusi näkökulma Haitin katastrofiin.

Kyse ei kuitenkaan ole vain toisenlaisesta näkökulmasta samoihin asioihin. Kyse on myös siitä, että monet merkittävät tapahtumat maailmalla jäävät yleisen uutistuotannon ulkopuolelle: niistä ei yksinkertaisesti koskaan kerrota. Tässä mielessä kristilliset uutiskanavat laajentavat terveellä tavalla ihmisten käsitystä maailmasta ja elämästä.

Haasteena on ylläpitää jatkuvasti vähintään yhtä hyvä laatu kuin muussa mediassa sekä selittelemättä ja anteeksi pyytelemättä säilyttää samalla selkeä kristillinen identiteetti. Kristillisen arvomaailman pitäminen vireillä vaatii hyvien uutisten lisäksi myös rehellisyyttä, rohkeutta ja kykyä uida vastavirtaan. Vastakulttuurien jatkuva kiusaus on sulautua hallitsevaan massakulttuuriin. Toivottavasti uudet kristilliset mediat säilyttävät suolansa pitkään.

Pyhää ei voi kohdata ilman sovittajaa

Suomen evankelis-luterilainen kirkko on valinnut vuosien 2010–2012 painopisteeksi pyhän. Myös jotkut julkisuuden henkilöt ovat kommentoineet aihetta, esimerkiksi toimittaja Johanna Korhonen Kirkko ja kaupunki -lehdessä (20.1.2010). Hän sanoo: ”Kun yhteisöltä puuttuu kyky kohdata pyhä, tilalle tulee paha.” Korhosen kuvaama arjessa kohdattava pyhä, jota mitkään kaavat eivät rajoita, on kuitenkin maallistettu versio alkuperäisestä aidosta pyhästä.

Puhtaasti maallistuneessa maailmankatsomuksessa ei ole mitään pyhää. Kaikki on pelkistettävissä aineen, liikkeen ja energian erilaisiksi ilmenemismuodoiksi. Ilman Jumalaa luojana ja ihmistä luotuna ihmisen koko ajattelukin on pelkistettävissä aivojen sähkökemiaksi. Ei siinä jää jäljellä mitään pyhää. Ainoa varsinainen pyhä on lopulta pyhä Jumala ja se, minkä hän pyhittää.

Jumalan pyhyys on hänen täydellistä moraalista puhtauttaan ja erilaisuuttaan meihin nähden. Se on myös hänen hirmuista pyhää vihaansa kaikkea syntiä ja vääryyttä kohtaan. Tätä pyhyyttä yksikään meistä ei itsessään mitenkään pysty kohtaamaan. Siihen tarvitaan sovittaja: Jeesus Kristus!