29.11.2012

Reaktiot siihen, että yhä harvempi kirkkoon kuuluvakaan uskoo kirkon keskeisiin opetuksiin, ovat olleet erilaiset. Yksi valitettavimpia on ajatus, jonka voisi pukea sanoihin: ”Ei kirkon jäsenen tarvitse uskoa mitään erityistä ollakseen kirkon jäsen. Ei usko ole tiettyjen lauseiden totena pitämistä.”

Tämänsisältöistä viestiä on kuulunut usealta taholta, myös joiltakin kirkon johdosta. Tällaiselle tielle astuminen suistaa kuitenkin kirkon yhä syvempään kriisiin.

Usko on ytimeltään luottamusta Jeesukseen Kristukseen. Mutta tietenkin uskoon sisältyy myös tiettyjen lauseiden totenapitäminen. Juuri siksihän kirkoilla on uskontunnustuksia. Ne määrittelevät sen, mikä on kristillistä uskoa ja kuka on kristitty.

Ei ole sattumaa eikä millään tavalla liioittelua, että oman kirkkomme pisin uskontunnustus Athanasiuksen tunnustus alkaa sanoilla: ”Sen, joka tahtoo pelastua, on ennen kaikkea pysyttävä yhteisessä kristillisessä uskossa. Sitä on noudatettava kokonaisuudessaan ja väärentämättä. Joka ei niin tee, joutuu epäilemättä iankaikkiseen kadotukseen. Yhteinen kristillinen usko on tämä…” Sen jälkeen tulee 14 yksityiskohtaista lausetta siitä, mitä kirkko tarkkaan ottaen uskoo. Puolivälissä tunnustusta sanotaan taas: ”Sen joka tahtoo pelastua, on siis ajateltava kolminaisuudesta näin.” Sitten alkaa uusi osio, jossa sanotaan: ”Saavuttaaksemme iankaikkisen pelastuksen meidän on kuitenkin myös vakaasti uskottava, että…” Taas seuraa 12 uskonlausetta lisää, ja lopuksi todetaan: ”Tämä on yhteinen kristillinen oppi. Se joka ei usko sitä vakaasti ja vahvasti, ei voi pelastua.”

Jumala yksin tietää, kuinka paljon ”autuaallista epäjohdonmukaisuutta” hän ihmisen elämässä sallii. Selvää on kuitenkin, että joka kiistää uskontunnustuksen lausumat totuudet, vaarantaa oman iankaikkisen pelastuksensa ja siirtyy kristillisen uskon ulkopuolelle. Uskontunnustuksethan eivät tee mitään muuta kuin kiteyttävät sen, mitä Raamattu pelastavasta uskosta opettaa. Tästä uskosta ei voi sanoutua irti menettämättä samalla iankaikkista pelastustaan.

Eikö yksinkertainen usko Jeesukseen siis riitäkään pelastamaan ihmistä?

Nimenomaan riittää, jos usko kohdistuu Raamatun Jeesukseen, joka: ”…on kärsinyt meidän pelastuksemme tähden, astunut alas helvettiin, noussut kuolleista, astunut ylös taivaisiin, istunut Isän oikealle puolelle, ja sieltä hän on tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita”, niin kuin Athanasius ja muut uskontunnustukset Raamattuun perustuen opettavat.

Itse keksitty ja määritelty mielikuvitusjeesus ei ketään pelasta, vaikka hän olisi kuinka rakas ja vaikka hänen yhteydessään kokisi minkälaisia tunteita tahansa. On vain yksi aito, todellinen meidän puolestamme ristillä kuollut, ylösnoussut ja elävä Herra Jeesus Kristus. Heikoinkin kristitty, joka suurta uskon arkuutta ja syntisyyttä tuntien luottaa tähän aitoon Raamatun Jeesukseen, saa kaikki syntinsä hänen nimessään anteeksi ja pelastuu iankaikkiseen elämään. Mitään muuta pelastajaa tai pelastusta ei pyhän Jumalan edessä todellisuudessa ole.

Tänä selkeitä uskonnollisia määritelmiä ja lauseita halveksivana aikana saamme kiittää Jumalaa kaikista ihanista Raamatun lupauksista, sanoista ja lauseista, jotka tuovat Jeesuksen Kristuksen meille ja synnyttävät meissä uskon luottamuksen häneen.