7.6.2007

”Kaikki uskonnot opettavat lopulta samaa.” Tämä täydellistä välinpitämättömyyttä tai pelottavaa tietämättömyyttä osoittava ajatus nousee tavan takaa esille keskustelussa uskonnoista.

Väite kaikkien uskontojen samankaltaisuudesta on jokseenkin niin epätosi kuin jokin ajatus ylipäätään voi olla. Monissa uskonnoissa tosin uskotaan, rukoillaan, luetaan pyhinä pidettyjä kirjoituksia ja koetaan Jumalan tai jumalien läsnäoloa. Entä sitten? Jokaisen uskonnon on ihmisten maailmassa pukeuduttava inhimilliseen muotoon. Ratkaisevaa onkin se, mitä uskotaan, ketä rukoillaan, mitä minkin uskonnon peruskirjat opettavat ja millainen se jumala on, jonka läsnäolo tunnetaan. Näissä asioissa erot uskontojen välillä ovat valtavia.

Vaikka kuinka tekisi väkivaltaa Raamatun teksteille, Jeesus ei millään sovi muihin uskontoihin. Hän toteutti Vanhaan testamenttiin kirjatut messiasodotukset hämmästyttävän tarkasti. Hän opetti olevansa ainoa tie elävän Jumalan yhteyteen. Hänen kuolemansa ja ylösnousemuksensa ovat täysin vailla vastaavuutta muissa uskonnoissa.

Jeesus sopisi esimerkiksi islamiin tai hindulaisuuteen vain, jos hän olisi täysin toisenlainen kuin hän todellisuudessa oli. Hänen opetuksensa pitäisi muuttaa täydellisesti ja hänen ylösnousemuksensa peruuttaa.

Tapahtunutta ei voi kuitenkaan enää muuttaa. Kun Jumala astui tähän maailmaan Jeesuksen Kristuksen elämässä, kuolemassa ja ylösnousemuksessa, tapahtui jotakin peruuttamattoman ainutlaatuista.

Jumala tuli näkyväksi, kuultavaksi ja käsin kosketeltavaksi. Nyt meidän ei tarvitse enää hapuilla kohti tuntematonta. Jumala tekee itsensä tunnetuksi. Miten me suhtaudumme häneen?

Jos Jumala olisi jäänyt täysin tuntemattomaksi ja salatuksi, jos meillä ei olisi mitään Jumalan ilmoitusta, jos Jumala ei olisi koskaan tehnyt mitään kertoakseen ja näyttääkseen meille, minkälainen hän on ja mitä hän haluaa – silloin kaikki uskonnot olisivat samalla tasolla. Tällöin ne kaikki olisivat vain Jumalan etsimistä ja kurottautumista sitä kohti, joka lopulta jää meille kaikille tuntemattomaksi. Silloin olisi ylpeyttä ja suuruudenhulluutta väittää tuntevansa Jumala ja tietävänsä hänestä jotakin, mikä varmasti on totta.

Jeesuksen väitteet itsestään rikkovat kuitenkin tämän kuvion. Jeesus väitti tulevansa Jumalan luota. Hän ei ainoastaan opettanut jotakin Jumalasta vaan sanoi olevansa Jumala itse. Jeesus teki sen niin monella tavalla, että asia tuli juutalaisille täysin selväksi. He sanoivat hänelle vihoissaan: ”Sinä, joka olet ihminen, teet itsesi Jumalaksi” (Joh.10:33). Juuri siksi he hänet tappoivatkin, että hän väitti olevansa Jumala.

Jos Jeesus oli väärässä siitä, kuka ja millainen hän on, kristinusko on vain yksi uskonto muiden joukossa. Mutta jos Jeesuksen väitteet pitävät paikkansa – niin kuin hänen ylösnousemuksensa todistaa – meidän hapuilumme on loppunut.

Ensimmäisten kristittyjen sanoin: ”Me olemme löytäneet Messiaan… Me olemme löytäneet sen, josta Mooses laissa ja profeetat ovat kirjoittaneet, Jeesuksen.” (Joh. 1:41, 45)  Jumalan lupaama koko maailman Vapahtaja, Messias, on löytynyt. Se merkitsee, että Jumala itse on löytynyt. Hän on Jeesus. Kaiken, mitä Jeesus opetti ja teki, sen Jumala opetti ja teki.

Kaiken uskontokeskustelun ratkaisevin kysymys on tänäänkin Jeesuksen kysymys: ”Kenenkä te sanotte minun olevan?” (Matt.16)