Uskonnonopetusta lisättävä ja parannettava

24.8.2006

Etelä-Suomen Sanomien ja Satakunnan Kansan teettämän kyselyn mukaan ehdoton enemmistö – 80 prosenttia – suomalaisista haluaa uskonnonopetuksen säilyvän kouluissa. Tämä on aiheesta käydyn viimeaikaisen keskustelun valossa hyvä uutinen, koska uskonnonopetusta puoltavat argumentit ovat selvästi painavammat kuin sen poistamista tai vähentämistä vaativat.

Se joka ei ymmärrä kaikkialla maailmassa läsnä olevaa uskonnollisuutta ja uskontoja, on yksinkertaisesti sivistymätön: Islam kasvaa länsimaissa. Kristinusko on levittäytynyt Afrikkaan uskomattomalla voimalla. Ajankohtaisessa terrorismissa on pitkälti myös uskonnollinen taustamotivaatio. Lähi-idän konfliktissa on uskonnolliset ulottuvuutensa. Yhdysvaltojen juuret ovat uskonnolliset, ja uskonnolla on siellä vahva merkitys tänäänkin. Kun pohjoismaiset yritykset laajentavat toimintaansa Aasiaan, ne kohtaavat siellä uskontojen vaikutuksen myös bisneksessä. Etelä-Euroopassa katolisten ja protestanttien on jo historiallisistakin syistä vaikea ymmärtää toisiaan.

Kaikesta tästä ja uskonnollisesta historiastamme huolimatta maanosassamme suhtaudutaan nykyisin uskontoon traumaattisesti.. Haluavatko uskonnonopetuksen vastustajat viedä lapsiltamme kielen ja avaimet ymmärtää historiaa ja elämän syvimpiä ulottuvuuksia?

Filosofian tohtori, Muhoksen lukion rehtori Tuomas Lohi sanoo: ”Omiin juuriin, uskonnollisuuteen ja erilaisiin uskontoihin tutustumisen leimaaminen aatteen pakkosyöttämiseksi tai hengelliseksi manipuloinniksi on absurdia.” (Sana 33/2006)

Päinvastoin, kun uskonnoista saadaan tietoa, se ”lisää ymmärtämystä toisin uskovia kohtaan”, todettiin Etelä-Suomen Sanomissa. Lisäksi ”nimenomaan uskonnonopetuksen avulla opitaan niitä ihmisenä olemisen perushyveitä, joita noudattamalla yksilö voi hallita omaa elämäänsä ja sopeutua yhteiseloon muiden ihmisten kanssa. Rehellisyys, toisten arvostus, oikean ja väärän erottaminen – kaikki nämä ovat arvoja, joita ihmiset soisivat lastensa oppivan ja myös noudattavan.” (ESS 30.7.2006)

Uskonnonopetuksessa kaikki ei nykyisellään ole hyvin. Sitä pitäisi selvästi lisätä ja sen laatua parantaa. Yksi ongelma ilmenee verrattaessa islamin ja kristinuskon opetusta kouluissamme. Muslimien koulukirjat ovat kritiikitöntä konservatiivisen islamin opetusta. Kristityille oppilaille taas opetetaan raamattukritiikkiä, ennen kuin heillä on edes vielä alkuunkaan riittävää perusymmärrystä Raamatun sisällöstä.

Kumpikaan ei ole hyvä. Kutakin uskontoa pitäisi opettaa sen klassisen historiallisen perustulkintalinjan mukaisesti. Sen jälkeen voidaan esitellä uudemmat poikkeavuudet tästä linjasta. Vain näin koululaiset voivat ymmärtää uskontojen historiallisen ytimen. Se, joka ei ymmärrä oman uskontonsa normaalia tulkintaa, ei osaa suojautua erilaisten uskonnollisten lahkojen ja ääriliikkeiden tulkinnoilta.

Ennen kaikkea uskonnon opiskelussa pitäisi tutustua uskontojen ensisijaisiin lähteisiin. Koraanin ja Uuden testamentin lukeminen ja vertaaminen keskenään ei olisi ollenkaan huono idea. Emmekö me kristittyinä olisi innoissamme, jos tällainen vertailu sallittaisiin islamilaisten maiden kouluissa? Peruskoulussa ja lukiossa voisi hyvin luetuttaa Uuden testamentin tekstejä. Näin koululaiset saisivat itse päättää, mitä he niistä ajattelevat.

Nyt Suomen koulut kasvattavat kokonaista sukupolvea, joka ei tunne Mooseksen, Joosefin, Daavidin, Jeesuksen tai Pietarin elämää. Siksi he eivät tule myöskään koskaan ymmärtämään syvemmin omaansa tai muiden elämää.