30.3.2006

Radio Dein järjestämässä mediaseminaarissa viime viikolla kerrottiin suomalaisten hengellisestä tilanteesta juuri nyt. Kirkon tutkimuskeskuksen tutkija Kati Niemelä jakoi kansan aktiiviseurakuntalaisiin (14 %), perusseurakuntalaisiin (35 %), passiivisesti myönteisiin (25 %) ja ei-uskonnollisiin (16 %). Loput 10 % kuuluvat johonkin muuhun kategoriaan tai heidän asennoitumisestaan ei ole tietoa.

Aktiiviseurakuntalaiset uskovat Jumalaan, osallistuvat johonkin hengelliseen tilaisuuteen vähintään kerran viikossa ja rukoilevat vähintään viikoittain. Heistä kuuluu kolme neljännestä evankelisluterilaiseen kirkkoon, ja loput ovat muiden uskonnollisten yhdyskuntien jäseniä.

Myös perusseurakuntalaiset uskovat Jumalaan, rukoilevat ainakin joskus, 29 % päivittäin, ja käyvät kirkossa vähintään kerran vuodessa. 70 % heistä uskoo taivaan ja 34 % helvetin olemassaoloon. Suomalaisista perusseurakuntalaisista 73 % uskoo, että kirkko antaa päteviä vastauksia ihmisen hengellisiin ongelmiin ja tarpeisiin.

Mielenkiintoinen on tieto, että peräti kahta kolmannesta heistä kiinnostaisi osallistua uskonnollisiin tilaisuuksiin aktiivisemmin. Vain 5 % heistä toimii jossakin kirkon vapaaehtoistyössä, mutta kaksi kolmasosaa olisi kiinnostunut toimimaan. Näyttää selvältä, että tässä olisi niin sanottu ”tilaus” olemassa.

Kristillinen usko on niitä asioita, joita on melkoisen kurjaa seurata ulkopuolelta. Joko kaipaa itsekin sisälle, tai sitten ei ymmärrä, mistä on kysymys. Asiat avautuvat vasta, kun astuu itse sisälle uskon maailmaan.

Uskossa ei luterilaisen tunnustuksen mukaan ole kyse pelkästään tiedosta, vaan Jumalan tarjoaman syntien anteeksiantamuksen haluamisesta ja vastaanottamisesta. Kyse on sellaisesta uskosta, joka ei ole mikään joutava aate, vaan joka synnyttää sydämissä uuden elämän. Usko on elämistä Jumalan yhteydessä. Se on todellinen persoonien välinen suhde eikä pelkästään jokin näkemys tai katsomus.

Juuri tätä, sydämissä uuden elämän synnyttävää elävää uskoa, voi hyvin suositella niille, joita seurakunnan toiminta kiinnostaisi.

On aika herätä syksyn seurakuntavaaleihin

Vaikka teoriassa aikaa on syyskuun puoliväliin asti, käytännössä juuri näihin aikoihin pitäisi alkaa asettaa ehdokkaita syksyn seurakuntavaaleihin.

Mitä suurempi ehdokaslista, sitä enemmän siltä pääsee ehdokkaita läpi. Joillakin paikkakunnilla on mahdollista tulla valituksi seurakuntaneuvostoon tai yhteiseen seurakuntavaltuustoon jopa kymmenellä äänellä. Nämä luottamustehtävät eivät ole mikään vähäpätöinen harrastus. Niihin valittavat pääsevät muun muassa vaikuttamaan seurakuntansa työntekijävalintoihin.

He valitsevat myös joka neljäs vuosi jäsenet kirkolliskokouksen 66 maallikkopaikalle. Kirkolliskokous puolestaan päättää lähitulevaisuudessa esimerkiksi kirkon suhtautumisen homoparien siunaamiseen. Näissäkin vaaleissa ratkaistaan, mihin suuntaan kirkkoa viedään.

Vaalit ovat tärkeät kaikkialla, mutta erityisesti pääkaupunkiseudulla, Turun ja Tampereen alueella herätysliikeväki on näyttänyt melkoisen passiiviselta vaikuttamaan kirkon hallintoon. Nyt on aika herätä vastuuseen.