27.5.2004

Kristittyinä olemme riippuvaisempia Pyhästä Hengestä kuin yleensä tulemme ajatelleeksi.

Ilman häntä ei olisi mitään kristillistä elämää. Kukaan ei voi tulla uskoon ilman Pyhän Hengen työtä. Kukaan ei uskoisi mitään siitä, mitä Jeesus ja apostolit ovat meille puhuneet, ellei Pyhä Henki lahjoittaisi hänelle uskoa. Kukaan ei voi aidosti palvella Jumalaa ilman Pyhää Henkeä. Ilman häntä ei olisi armolahjoja ja armonvälineet olisivat pelkkiä merkkejä.

Pyhä Henki esiintyy Raamatussa sen alusta loppuun asti. Hän on mukana luomisessa aivan Raamatun alussa, ja hänestä puhutaan Raamatun viimeisessä jakeessa.

Yksi Pyhän Hengen luonnehdinta Raamatussa on ”totuuden henki”.

Pyhä Henki ei ole mikään mystinen, määrittelemätön sanattomien kokemusten henki. Hän on Raamatun sanan innoittanut, selvää ja ymmärrettävää kieltä puhuva Jumalan Henki. Avoimuutemme Pyhälle Hengelle ei ilmene niinkään siinä, miten suhtaudumme joihinkin erikoisiin kokemuksiin – muiden kokemiin ja omiimme. Avoimuutemme Pyhälle Hengelle ilmenee suhtautumisessamme Raamatun kirjoituksiin. Jos torjumme Raamatun sanoman, torjumme Pyhän Hengen. Jos otamme vastaan Raamatun sanoman, otamme vastaan Jumalan Hengen.

Kun Pietari saarnasi helluntaipäivänä, hän nuhteli kuulijoitaan siitä, että he aina vastustivat Pyhää Henkeä. Vastustaessaan Pietarin sanomaa ja hylätessään sen kuulijat hylkäsivät samalla Pyhän Hengen työn elämässään. Sama pätee tänäänkin. Hylätessään Raamatun sanoman Jeesuksesta yksityinen ihminen tai kansanryhmä hylkää samalla Pyhän Hengen työn omassa elämässään.

Pyhä Henki ja Raamatun sana ovat sidotut toisiinsa. Se tarkoittaa myös, ettei Pyhän Hengen työ ohita ihmisen ymmärrystä.

Tämä tuli selvästi esille viime viikonvaihteen apologiaseminaarissa Kansanlähetysopistossa. Seminaari oli Suomen oloissa ainutlaatuinen. Apologiahan tarkoittaa uskon puolustamista: vastaamista kristinuskoa koskeviin kysymyksiin ja vastaväitteisiin, joita ihmiset esittävät. Apologia antaa hyvät perusteet sille, miksi uskoa Jumalaan, Jeesukseen tai Raamatun opetuksiin, ja se myös kritisoi valheellisia ja vääriä näkemyksiä.

Silti älykkäinkään kristinuskon puolustus ei sinänsä pysty käännyttämään ketään kristityksi. Se ei kuitenkaan merkitse, että Pyhän Hengen työ ihmisten elämässä ohittaisi kaiken keskustelun ja puhumisen. Päinvastoin, Pyhä Henki tekee työtä juuri raamatullisen sanoman esillä pitämisen ja puolustamisen kautta. Totuuden Henki ei välity valheiden kautta. Hän vastustaa kaikkea valhetta ja vääryyttä, ja hän välittyy totuuden sanassa.

Niinpä se, miten vähän kristinuskosta keskustellaan ajassamme vakavasti totuuskysymyksenä ja miten vähän sitä puolustetaan totuutena, paljastaa, miten paatuneita olemme suhteessa totuuden Hengen työhön. Kun ja jos Jumala jälleen vuodattaisi Henkensä ja herättäisi meidät, se merkitsisi ilman muuta myös apologian uutta tulemusta. Se, ettei apologia kovin laajasti kiinnosta ihmisiä, johtuu Pyhän Hengen työn ja Jumalan sanan alennustilasta keskuudessamme.

Jos Pyhän Hengen työ ja totuuden ymmärtäminen ja sisäistäminen asetetaan vastakkain tai erotetaan toisistaan, menetämme sekä totuuden että Hengen. Tarvitsemme epätoivoisesti rukousta, että heräisimme uudelleen vastaanottamaan totuuden, rakastamaan ja puolustamaan sitä ja seuraamaan sitä elämässämme. Kristinusko on totta, ja sen täysin sisäistämään meidät voi saada vain totuuden Henki.