19.2.2009

Englannin anglikaanikirkon synodi hyväksyi viime viikolla suurella äänten enemmistöllä kirkolliskokoukselle lähetettäväksi esityksen, jonka mukaan piispojen pitää tehdä selkoa siitä, miten he ymmärtävät Kristuksen ainutlaatuisuuden Britannian moniuskoisessa yhteiskunnassa. Lisäksi heidän tulee lisätä opetusta siitä, miten levitetään pelastavaa evankeliumia muiden uskontojen kannattajien ja uskonnottomien parissa, eli miten evankelioidaan.

Esityksen vastustajat pelkäävät sen huonontavan kristittyjen ja muiden uskontojen kannattajien välejä. Yleisradioyhtiö BBC kysyi joidenkin muslimijohtajien kantaa siihen, että kirkko hankkisi aktiivisesti käännynnäisiä muista uskonnoista ja evankelioisi ei-kristittyjä. Haastateltujen muslimien mielestä tällainen toiminta on aivan luonnollista. Cheadlemin moskeijan imaami Abu Eesa sanoo, että kaikille uskonnoille on luonnollista yrittää saada kannattajia muista ryhmistä. Niin hän itsekin tekee.

Se, että muslimien vastauksia on hämmästelty, osoittaa, miten vähän uskontojen todellista olemusta nykyisin ymmärretään. Islamin sisäänrakennettu tavoite on valloittaa koko maailma islamilaiseksi. Vastaavasti kristinuskolle on mitä luonnollisinta kertoa evankeliumia Jeesuksesta kaikille maailman ihmisille.

Kaikenlainen pakottaminen, kiristäminen, lahjominen ja muu sopimaton käytös on tietysti tässä toiminnassa tuomittavaa. Kristillisen evankelioimistyö perustuu Jumalan luomistyöstä nousevaan kaikinpuoliseen ihmisen kunnioittamiseen. Samanlaista ihmisten ja heidän valinnanvapautensa kunnioitusta toivomme itsekin kristittyinä saavamme osaksemme kaikilta muilta uskonnoilta.

Totta kai meidän pitää evankelioida. Elävät ja kasvavat kirkot evankelioivat aina. Vain kuolevat kirkot, joissa ei enää uskota oman sanoman totuudenmukaisuuteen ja ajankohtaisuuteen, lakkaavat evankelioimasta. Parasta, mitä Englannin anglikaanikirkolle tai Suomen kansankirkolle voisi tapahtua, olisi herätys, joka johtaisi uuteen evankelioimisinnostukseen.

Myös herätysliikkeiden on katsottava peiliin. Niillä on vähintään yhtä suuri kiusaus menettää evankelioimisnäkynsä.

Evankelioiminen liittyy rakastamiseen. Se joka rakastaa lähimmäistään, haluaa auttaa häntä löytämään sen, mikä on hänelle kaikkein parasta: Jeesuksen. Moni meistä on ikuisesti kiitollinen siitä, että joku aikoinaan kertoi meille evankeliumin niin, että sen saattoi ymmärtää ja ottaa vastaan.  Sitä mukaa kuin rakkaus kylmenee ja välinpitämättömyys leviää, myös into evankelioida laantuu.

Kaiken ytimessä on kysymys, mitä ajattelemme ja opetamme Jeesuksesta. Onko hän edelleen, kuten hän itse sanoi ja kuten ensimmäiset kristityt uskoivat ja opettivat, ainoa tie elävän Jumalan yhteyteen ja ainoa pelastaja synnin, kuoleman ja Jumalan tuomion alta.

Jeesuksen ainutlaatuisuus, sijaissovituskuolema ja ylösnousemus ovat kristinuskon sykkivä sydän. Ilman niitä uskossamme ei ole mitään erityistä muihin uskontoihin nähden. Tätä kristinuskon sykkivää sydäntä on puolustettava ja julistettava jokaisen ihmisen kääntymykseksi ja pelastumiseksi, kunnes Jeesus tulee takaisin.