Tarvitsemme uskontojen lukutaitoa

17.2.2005

Kulttuuriministeri Tanja Karpelan taannoin suunnitellessa vierailua hindulaisen äiti Amman luo alettiin julkisuudessa puhua ”uskontojen lukutaidottomuudesta”. Vierailuhan ei toteutunut, mutta käsite on hyvin kuvaava. Uskontojen lukutaidottomuudella tarkoitetaan sitä, ettei tunne uskontoja kunnolla eikä siksi esimerkiksi ymmärrä, miten ratkaisevasti ne eroavat toisistaan.

Uskontojen uusi lukutaidottomuus on haitallista, jopa vaarallista. Asia liittyy muun muassa koulujen uskonnonopetukseen. Tunnustuksellinen uskonnonopetus suojaisi itse asiassa parhaiten sitä vastaan, että kaikki uskonnot jäävät oppilaalle vieraaksi eivätkä vanhemmat lopulta tiedä, mitä heidän lapsilleen oikein opetetaan.

Nythän tunnustuksellista opetusta saavat kouluissamme oikeastaan vain islaminuskoiset lapset, joita opettavat islaminuskoiset opettajat. Luterilaiseen kirkkoon kuuluvat lapset eivät aina koulujen uskontotunneilla opi tuntemaan mitään uskontoa riittävästi. Lapsellisen uskonnonvastainen asenne, jota esimerkiksi Helsingin Sanomat ja osa muuta mediaa jatkuvasti ruokkii, vähentää osaltaan uskontojen lukutaitoa.

Uskonnot vaikuttavat ratkaisevasti ihmisten elämään kaikilla sen tasoilla. Tunnustuksellinen uskonnonopetus voisi auttaa ymmärtämään edes yhden uskon olemusta vähän syvemmin. Silloin olisi paremmat edellytykset ymmärtää myös muita uskontoja ja nähdä, mitä niistä mahdollisesti voisi oppia ja mitä kannattaa hylätä.

Uskontojen parempi tuntemus auttaa myös karistamaan pinnalliset näkemykset, kuten sen että kaikki uskonnot opettavat lopulta samaa. Tämä luulo johtuu nimenomaan uskontojen lukutaidottomuudesta. Jos vähänkin pintaa syvemmältä tuntee vaikkapa islamia, kristinuskoa, juutalaisuutta tai hindulaisuutta, tietää miten ratkaisevasti ne eroavat toisistaan. Nehän ovat osittain täysin yhteen sovittamattomia.

Nykyisissä moniuskontoissa länsimaissa olisi ponnisteltava, jotta yhteiskuntajärjestys sekä sanan- ja uskonnonvapaus, myös oikeus vaihtaa uskontoa, säilyisivät. Muuta rauhanomaista tietä usean keskenään sovittamattoman uskonnon rinnakkaiseloon ei ole. Mutta niin kauan kuin esimerkiksi islamista pois kääntyneille on voimassa kuolemantuomio, tie on äärimmäisen vaikea.

Ketään ei mitenkään hyödytä se, ettei tunne uskontoja tai edes omaa uskoa kunnolla. Sen jonka mielestä niihin on työlästä paneutua, kannattaa herätä, ennen kuin on liian myöhäistä. Suomessakin tehdään päivittäin henkilökohtaisia ja yhteiskuntaan laajemmin vaikuttavia päätöksiä, jotka perustuvat melko täydelliseen uskontojen lukutaidottomuuteen.

Tuore esimerkki taidottomuudesta tai haluttomuudesta lukea sekä uskontoa että tiedettä oli Helsingin Sanomien pääkirjoitus 30.1.2005. Sen mukaan uskonnolle olisi korvaamaton tappio hylätä tiede, joka kirjoituksessa samaistetaan suorasukaisesti darvinismiin.

Tieteellisesti tämä on ongelmallista, koska ei haluta nähdä, että vanha darvinistinen näkemys on tieteessä murtumassa. Uskonnollisesti se ei pidä paikkaansa, koska uskonnot syntyivät kauan ennen darvinismia, eikä se ole tuonut niihin mitään olennaista uutta hyvää. Päinvastoin se on hämärtänyt niiden selkeää omalakista tulkintaa. Se on myös johtanut jopa natsismin ja marksilaisuuden hirvittävyyksiin.

Kaikki tulkinnallinen tiede on aina tiettyihin ennakko-olettamuksiin sidottua. Niiden tunteminen samoin kuin uskonnon tunteminen on edellytys kaikelle hedelmälliselle vuoropuhelulle uskon ja tieteen suhteesta.