3.5.2007
On hämmästyttävää epäjohdonmukaisuutta pitää kiinni mies- ja naiskiintiöistä työpaikoilla, hallituksissa, seurakuntaneuvostoissa ja niin edelleen, ja samalla katsoa, että ydinperheestä voi poistaa isän tai äidin.
Ruotsissa kyseenalaistetaan normaali yksiavioinen avioliittokäsitys. Myös Suomessa voimistuvat äänet, joiden mukaan perheen voi määritellä muullakin kuin klassisella tavalla. Uusi hallitus on jopa yksimielisesti kirjannut hallitusohjelmaansa homoparien adoptio-oikeuden. Ruotsin evankelisen allianssin puhemies Stefan Gustavsson on tuonut esiin joukon tärkeitä näkökulmia aiheeseen.
Länsimaisessa kulttuurissa ja lainsäädännössä avioliiton on pitänyt täyttää ainakin neljä vaatimusta ollakseen laillisesti pätevä:
- sukupuoli – mies ja nainen,
- määrä – yksi mies ja yksi nainen,
- ikä – ainoastaan naimisiinmenoikäiset voivat avioitua,
- sukulaisuus – läheisten perheenjäsenten kanssa ei voi mennä naimisiin.
Näistä vaatimuksista ei voi poistaa yhtä vaarantamatta samalla muita. Jos avioliiton ei tarvitse olla miehen ja naisen välinen, miksi sen pitäisi rajoittua kahteen henkilöön?
Ensimmäinen ja tärkein vaatimus on ollut yhteinen kaikille kulttuureille, kaikkina aikoina. Ihmiskunnan historiassa ei ole yhtään yhteiskuntaa, joka olisi asettanut samaa sukupuolta olevien parisuhteet samaan asemaan kuin avioliiton. Vaihtoehtoisia yhteiselämän muotoja on esiintynyt, mutta niitä ei ole rinnastettu miehen ja naisen väliseen avioliittoon.
Yhdistyneitten kansakuntien ihmisoikeuksia koskevassa selostuksessa käy selvästi ilmi, että avioliitto on tarkoitettu miehelle ja naiselle, ja että sillä on luonnollinen yhteys perheen muodostamiseen ja vanhemmuuteen. Samoin korostetaan lapsen oikeutta molempiin vanhempiinsa.
Yhteiskunnat eivät ole antaneet erityisiä oikeuksia aviopuolisoille siksi, että se, että nämä rakastavat toisiaan, vaan siksi, että yhteiskunta ei selviä ilman isä–äiti–lapsi-suhdetta. Klassinen avioliitto on parasta lapsen kasvatuksen ja kehityksen kannalta. Se, että moni lapsi joutuu kasvamaan ilman isää tai äitiä, ei oikeuta tietoisesti luomaan tilannetta, jossa lapsi joutuu kasvamaan ilman kontaktia isäänsä tai äitiinsä.
Se, joka ajaa sukupuolineutraalia avioliittoa, väittää itse asiassa, että vanhempien sukupuolella ei ole merkitystä lapsen kasvatuksen ja kehityksen suhteen. Sellainen käsitys on ristiriidassa biologisten faktojen, tuhansien vuosien kokemuksen ja sadan vuoden psykologisen tutkimuksen kanssa. On äidin ja isän merkityksen rankkaa aliarvioimista väittää, että toinen voi korvata toisen. On hämmästyttävää epäjohdonmukaisuutta pitää kiinni mies- ja naiskiintiöistä työpaikoilla, hallituksissa, seurakuntaneuvostoissa ja niin edelleen, ja samalla katsoa, että ydinperheestä voi poistaa isän tai äidin.
Argumentit sukupuolineutraalin avioliiton puolesta ovat heikkoja ja perustuvat usein pelkkään tunteiluun. Esimerkiksi väite: ”On syrjintää, ettei saa mennä naimisiin kenen kanssa haluaa.” Kaikilla on toki oikeus mennä naimisiin, muttei kenen kanssa tahansa. Ihminen ei voi mennä naimisiin toisen ihmisen puolison kanssa, alaikäisen kanssa tai sisaruksensa kanssa. Argumentti, jonka mukaan ”hetero- ja homoseksuaalisuus ovat yhtä luonnollisia kuin vasen- ja oikeakätisyys”, ei myöskään kestä kriittistä tarkastelua. On olemassa fysiologisia, psykologisia ja suvun jatkamiseen liittyviä eroja, joista itse asiassa koko ihmissuvun jatkuminen on riippuvainen.
Sukupuolineutraali avioliittokäsitys muuttaisi koko avioliiton perusrakenteen.
Koulun, median ja lainsäädännön yhteisvaikutus johtaisi siihen, että avioliiton ja muiden yhdessä elämisen muotojen ero häivytettäisiin. Ehkä tulisi rangaistavaksi puhua klassisen avioliittomääritelmän puolesta julkisesti. Aikuisille signaali olisi se, että miehen lupautuminen naiselle avioliitossa ja lastenkasvatusvastuun jakaminen hänen kanssaan on vain yksi elämäntyyli muiden joukossa. Signaali lapsille olisi se, että avioliitossa on lähinnä kysymys aikuisten tarpeiden tyydyttämisestä. Näkemys siitä, että miehellä ja naisella yhdessä on jotakin tärkeää tuotavaa lapselle, perheelle ja yhteiskunnalle, tuhoutuisi.