13.5.2004

Kahdella tieteellisen tutkimuksen rintamalla on viime aikoina edetty suuntaan, joka tarjoaa upeita uusia mahdollisuuksia nähdä Luojan sormenjäljet luomakunnassa – jos vain haluaa.

Tiedämme nykyisin ihmisestä huomattavasti enemmän kuin kehitysopin isä Charles Darwin aikoinaan tiesi. Lääkäri Geoffrey Simmons kuvaa uudessa kirjassaan What Darwin didn’t know, ’Mitä Darwin ei tiennyt’, kymmenittäin ihmiskehon toiminnan yksityiskohtia, joista Charles Darwin ei ollut lainkaan tietoinen. Kyse ei ole vain uudesta tiedosta vaan siitä, että se tieto, mitä meillä nyt on käytettävissämme, viittaa paljon selvemmin suunnittelun kuin sattuman suuntaan.

Sama koskee uusinta tietoa Maa-planeetasta ja sen paikasta maailmankaikkeudessa. Guillermo Gonzalez ja Jay W. Richards vyöryttävät tuoreessa kirjassaan The Privileged Planet, ’Etuoikeutettu planeetta’, lukijan eteen neljä ja puoli sataa sivua yksityiskohtaista todistusaineistoa sen puolesta, että maapallon olemassaolo ja paikka universumissa viittaavat vahvasti suunnittelun ennemminkin kuin vailla suunnitelmaa olevan kehityksen tulokseen.

Joskus tätä suunnitelmallisuutta kutsutaan ”antrooppiseksi periaatteeksi”. Se tarkoittaa, että maapallolla vallitsevat olosuhteet näyttävät olevan täsmälleen kuin edeltä suunnitellut ihmiselämän ylläpitämiseksi.

Tämän erikoisen tilanteen myöntävät nekin, jotka eivät usko maapallon ja ihmiselämän olevan suunnittelun tulosta. Helsingin Sanomissa ( 23.12.2003) Erkki Kauhanen toteaa erään näitä asioita käsittelevän kirjan arvostelussaan, että ”monet kosmologiset parametrit näyttävät ikään kuin viritetyiltä juuri niin, että tämä meidän tuntemamme maailmankaikkeus on voinut syntyä”. Kauhasen mukaan jotkut ”haluavat nähdä siinä todisteen suunnitelmasta, joka nimenomaan tähtäsi ihmisen syntymiseen”. Hän pitää tätä on kuitenkin näköharhana. Pikemminkin hänestä vain siellä, missä kosmiset olosuhteet ovat sattuneet osumaan elämän ja ihmisen syntymisen kannalta sopivasti kohdalleen, ”voi olla joku, joka ihmettelee, että onpas sattuvasti asetetut parametrit, toden totta”.

Tulee mieleen vanha sanonta: ”Voit viedä hevosen veden ääreen, mutta et voi pakottaa sitä juomaan.” Kaikki ovat siis yhtä mieltä siitä, että ihmisen ja elämän olemassaolo tällä planeetalla ovat todella ihmeellisiä asioita. Ne ovat mahdollisia vain äärimmäisen tarkkaan määritellyissä olosuhteissa. Koko olemassaolo viittaa vahvasti suunnitteluun.

Toisille ihmisille tämä on vain näköharhaa. Toisille taas se on kutsu hieromaan silmiään ja katsomaan tarkemmin. Voisiko sittenkin olla niin, että tämä kaikki onkin suunniteltua? Jonkun suuren suunnittelijan työtä?

Astronomi Gonzalez ja tieteenfilosofi Richards toteavat edellä mainitun varsin kiinnostavan kirjansa lopussa, että ihmiskunta on ehkä ollut niin innostunut etsimään elämän merkkejä muualta maailmankaikkeudesta, ettemme ole huomioineet paljon tärkeämpiä merkkejä. Ne ”paljastavat universumin, joka on niin taitavasti rakennettu elämää ja löytöjä varten, että se tuntuu kuiskaavan Maan ulkopuolisesta ymmärryksestä, joka on mittaamattoman paljon vanhempi ja suurempi kuin mikään, mitä olemme halunneet olettaa tai kuvitella”.

Mitä tapahtuisikaan, jos kääntyisimme tuon vanhemman ja suuremman viisauden puoleen kysymään neuvoja elämästä?