29.11.2007
Suomessa eroaa tällä hetkellä kirkosta joka päivä noin kaksisataa ihmistä. Se tekee yli 6.000 ihmistä kuukaudessa ja noin 72.000 vuodessa. Joka kahdeksas kuukausi kirkosta on lähtenyt Hämeenlinnan asukasluvun verran ihmisiä.
Mitä kirkko tekee tässä tilanteessa? Helsingissä seurakunnat ovat satsanneet 900.000 euroa mainoskampanjaan, joka alkoi näyttävästi laajaa huomiota herättäneellä homomainospaidalla. Tätä mainosta pilkataan nyt avoimesti, esimerkiksi Ylioppilaslehdessä vastaavalla rienaavalla kuvalla Jeesuksesta. Mainoskampanjan takana on samoja tahoja, jotka haluaisivat rahat pois lähetystyöltä.
Uuden Suomen verkkosivulla kirjoittava 18-vuotias Reetta Rönkä toteaa osuvasti: ”On raukkamaista kysyä ”What would Jesus do?” (niin kuin kirkon mainospaidassa kysytään), kun pitäisi päättää, mitä mieltä niistä homoista ja naispapeista ollaan! Valinta on tehtävä: vähemmistöt, tapauskovaiset vai fundamentalistit? Ei kaikkia tarvitse eikä voi nuoleskella. Tätä menoa kirkolla ei ole kohta enää ketään.”
Mutta kirkko ei nuoleskelekaan kaikkia. Se jatkaa joidenkin uskovien vainoamista. Rikkeettömästi pappisuran tehnyttä Jari Rankista kirkko ei kohtele helläkätisesti. Hänen rikoksensa on liian suuri – hän seurasi omaatuntoaan naispappeuskysymyksessä. Rankinen palvelee tällä hetkellä rauhanturvaajana Afganistanissa. Kun hän aikanaan kotiutuu sieltä, kirkko kiittää häntä sillä, että voimaan astuu kolmen kuukauden ero pappisvirasta. Vahvempaa viestiä kirkko ei voisi lähettää: tällaisia pappeja emme halua!
Samana päivänä kuin Rankisen rangaistus uutisoitiin myös Pappisliiton valitsema vuoden pappi. Hän on lesboparin siunaamisesta kuuluisaksi tullut Leena Huovinen. Pappisliiton viesti on äänekäs ja selvä: tällaisia pappeja me haluamme. Ja tällaisia pappeja kirkossa yhä enemmän onkin. Yhdeksästä haastatellusta Tampereen seurakuntien kirkkoherrasta kuusi ei näe aktiivista homoutta esteeksi olla kirkon työntekijänä. Tällä hetkellä ollaan Suomessa oikeudessa virkakysymyksestä, ja muutaman vuoden sisällä joku voi olla oikeudessa homokysymyksen takia. Moni rukkaa näkemyksensä jo nyt vallitsevan kulttuurin mukaiseksi.
Tampereen piispa Juha Pihkala totesi kirkolliskokouksessa: ”Maassamme on voimassa laki, joka kieltää syrjinnän. Tämä on tosiasia. – – Omassa hiippakunnassani on jo seurakunnan työntekijöitä, jotka elävät rekisteröidyssä parisuhteessa, myöskin pappeja. Tällä hetkellä kirkon on toimittava tässä asiassa maallisen lainsäädännön puitteissa. Meillä ei ole muuta kuin sanan valta. Jos asianomaiset eivät noudata kirkon perinteistä kantaa – mikä siis ei ole muuttunut miksikään – ei piispa eikä tuomiokapituli voi sille mitään. Tämän eräs pariskunta totesi aivan oikein sanoessaan, että ’piispa ei voi meille mitään’. – – Mikäli asiasta tulee oikeusjuttu nykyisen lainsäädännön puitteissa, sen ollessa voimassa, tuomiokapituli häviää sen.”
Niillä, jotka haluavat pysyä uskollisena Raamatun sanalle, on nyt kiire. Jos seuraavaan kirkolliskokoukseen valitaan tarpeeksi monta herätyskristittyä, jotka uskaltavat äänestää enemmistöä vastaan, kirkon virallista kannan muutosta voidaan ehkä vielä muutama vuosi jarruttaa.
Jokaisen papin kannattaa nyt miettiä rauhassa läpi kysymys: Olenko valmis siunaamaan samaa sukupuolta olevan parin? Ellen ole, olenko tulevaisuudessa valmis kantamaan siitä tulevat seuraamukset? Seurakuntalaiset voivat tukea paimeniaan kysymällä ystävällisesti, miten he tulevat tässä asiassa toimimaan. Niille paimenille, jotka seuraavat siinä Raamattua, kannattaa antaa kaikki tuki. He tulevat tarvitsemaan sitä.