14.12.2006

Ruotsin luterilaisen kirkon päätös hyväksyä samaa sukupuolta olevien parien siunaaminen jumalanpalveluksissa asetti kirkon syvään lankeemuksen tilaan.

Päätös on jyrkässä ristiriidassa Raamatun ja kaikkien aikojen kristillisten kirkkojen käytännön kanssa. Kirkko ei voi siunata sellaista, mitä Jumala ei siunaa.

Siunattavat johdetaan harhaan, ellei heille kerrota, että heidän tulee tehdä parannusta synneistään. Samalla jätetään kertomatta hyvät uutiset siitä, että homoseksuaalit siinä missä muutkin ihmiset voivat saada syntinsä anteeksi ja uuden elämän Kristuksessa. Apostoli Paavali kirjoittaa: ”Ettekö tiedä, että vääryydentekijät eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö! Jumalan valtakunnan perillisiä eivät ole siveettömyyden harjoittajat eivätkä epäjumalien palvelijat, eivät avionrikkojat, eivät miesten kanssa makaavat miehet… Tällaisia jotkut teistä olivat ennen, mutta nyt teidät on pesty puhtaiksi ja tehty pyhiksi ja vanhurskaiksi Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä ja Jumalamme Hengen voimasta.”

Ruotsin kirkon päätös vahingoittaa vakavasti sen suhteita muihin kirkkoihin. Baltian maiden luterilaiset kirkot ja Englannin anglikaanikirkko ovat jo aikaisemmin varoittaneet seuraamuksista, ja Venäjän ortodoksikirkko sanoi irti yhteytensä Ruotsin kirkon kanssa tämän aikomuksen tähden.

Suomen kirkossa on käynnissä sama prosessi kuin Ruotsissa, mutta täällä tullaan perässä muutaman vuoden viiveellä.

On varottava kahta äärimmäisyyttä. Toisaalta on pidettävä huolta siitä, että kristityt kitkevät pois keskuudestaan kielteisen asenteen homoseksuaaleihin ihmisinä. Kaikenlainen kiusaaminen ja syrjintä on ehdottomasti tuomittava. Toisaalta kirkko ei voi vastoin omaa opillista ja eettistä perustaansa siunata ja antaa hyväksyntäänsä elämäntyylille, joka on Jumalan Raamatussa ilmaistua tahtoa vastaan.

Puheet siitä, että kirkko ei saisi opetuksessaan rajata kenenkään seksuaalielämää, ovat täysin ajattelemattomia. Kirkko on aina rajannut hyväksyttävän seksuaalisen kanssakäymisen ihmisten välille. Se on rajannut sen aikuisten välille, se on rajannut pois sisarukset, se on rajannut pois moniavioisuuden, ja niin edelleen. Se on myös rajannut hyväksyttävän seksuaalisen kanssakäymisen miehen ja naisen välille ja avioliittoon. Näin on toimittu luomisjärjestyksen ja Raamatun sanan perusteella.

Kysymys ei ole vain homoudesta ja lesboudesta. Seksuaalisia vähemmistöjä on muitakin, muun muassa biseksuaalejaa ja transseksuaaleja. Jos luominen ja Raamattu unohdetaan, niin ei ole mitään syytä lopettaa siunattavien listaa homoseksuaaleihin.

Entä miten suhtautua piispoihin, pappeihin ja kirkkoihin, jotka aloittavat tällaisen uuden siunaamiskäytännön?

Ruotsissa monet uskovat ovat jättämässä kirkon, toiset sanoutuvat irti kaikesta hengellisestä yhteydestä harhautuneiden piispojen ja pappien kanssa ja muodostavat kirkossa omia jumalanpalvelusyhteisöjä. Selväähän on, että jokaisen, joka haluaa säilyä kristillisessä uskossa, on pysyttävä erossa tällaisesta siunaamistoiminnasta. Noin kahdeksansataa Ruotsin pappia on myös ilmoittanut, etteivät he missään tapauksessa suostu toimittamaan tällaisia siunaamisia.  Nähtäväksi jää, tuleeko kirkkoon suurempi repeämä vai löytävätkö uskovat mahdollisuuden elää kirkossa omaa elämäänsä joutumatta osalliseksi tähän syntiin.