3.12.2009
Vanhan ja Uuden testamentin opetuksen pohjalta kristillinen kirkko on kahdentuhannen vuoden ajan torjunut homosuhteet. Espoon piispa Mikko Heikka on nyt liittynyt niiden piispojen joukkoon, jotka ovat julkisesti ilmaisseet hyväksyvänsä homosuhteet. Hänen lisäkseen näin ovat tehneet ainakin Wille Riekkinen, Kari Mäkinen ja Björn Vikström.
Mikko Heikka kirjoittaa Helsingin Sanomien viime lauantain vieraskynäpalstalla otsikolla ”Parisuhteen siunaamisella on teologiset perusteet”. Otsikosta huolimatta kirjoituksessa ei anneta yhtään vähänkään uskottavaa teologista perustetta homosuhteiden siunaamiselle. Heikka kertoo, miten luomiskertomusta on historian aikana tulkittu uudelleen darvinismin ja tasa-arvoajattelun vuoksi. Ajatus lienee se, että miksei sitä siis nyt voitaisi tulkita uudelleen myös sukupuolisen kanssakäymisen rajojen suhteen.
Suuri osa kristikuntaa ei ole koskaan muuttanut raamatuntulkintaansa yhteiskunnassa kulloinkin vallitsevan ideologian mukaan.
Lisäksi Heikka tarjoaa vanhaa – ja moneen kertaan vääräksi osoitettua – kahden korin oppia, jonka mukaan asiat jaetaan joko muuttumattomiin opin asioihin tai muuttuviin etiikan asioihin. Koska sukupuolinen suuntautuneisuus Heikan mukaan kuuluu jälkimmäisiin, kirkon opetusta sen suhteen voidaan muuttaa samoilla perusteilla kuin sitä muutettiin naispappeuden suhteen. Vanhan testamentin ja Paavalin opetuksista Heikka selviää toteamalla, etteivät ne puhu tämän päivän homosuhteista. Näillä uskomattoman heikoilla perusteilla meidän pitäisi nyt siis kirkossa hyväksyä se, minkä Raamattu kauttaaltaan selvästi ja voimakkaasti torjuu.
Jeesuksen opetus loistaa Heikan artikkelissa poissaolollaan. Jeesushan tulkitsee luomiskertomuksen tarkoittavan luomista nimenomaan mieheksi ja naiseksi ja näiden tulemista yhdeksi lihaksi heteroseksuaalisessa sukupuoliyhteydessä (Matt. 19, Mark. 10). Ne kristityt, jotka kamppailevat oman homoseksuaalisuutensa kanssa ja toivoisivat kirkolta tukea elääkseen Raamatun opetusten mukaan, on artikkelissa sivuutettu.
Heikan artikkelin lopussa on ajatus siitä, että homoseksuaalisuuden torjuville papeille turvattaisiin tulevaisuudessa kirkossa omantunnonvapaus. Tämä ei valitettavasti kuulosta uskottavalta sen valossa, miten Heikka on itse ollut laatimassa kannanottoa niitä pappeja vastaan, jotka torjuvat naispappeuden.
Hyviä uutisia Manhattanilta
Aikana, jolloin kokonaiset kirkkokunnat piispojensa johtamina irtautuvat Jeesuksen ja Paavalin eettisistä opetuksista, on tervehdittävä suurella ilolla netissä julkaistua Manhattanin julkilausumaa (ks. uutinen sivulla 3). Erittäin hyvin laaditun syntymättömän elämän puolustamiseen, avioliiton pyhyyteen ja uskonnonvapauteen keskittyvän julkilausuman on tähän mennessä allekirjoittanut noin 200 000 ihmistä maailmanlaajuisesti. Julkilausuman alullepanijoina on tunnettuja eri kirkkokuntien edustajia.
Onko tämä merkkinä halusta palata nykyistä terveempään ajatteluun vai ainoastaan merkki siitä, että eri kirkoissa on edelleen olemassa ”jäännös”, joka ei ole notkistanut polviaan moderneille epäjumalille? Joka tapauksessa se on rohkaiseva merkki. Raamatun ja rakkauden tuntemus, korkean ihmisarvon ja uskonnonvapauden puolustaminen ja ennen kaikkea rohkeus uida vastavirtaan omassa ajassamme eivät ole vielä kokonaan sammuneet.