5.4.2007

Se, että Jeesus eli ja kuoli ristiinnaulittuna, ”on niin varmaa kuin jokin historiallinen asia ylipäänsä voi olla”. Näin tunnustaa jopa raamattukriitikkona ja skeptikkona tunnettu kansainvälisen Jeesus-seminaarin perustaja John Dominic Crossan.

Jeesuksen ristinkuoleman jälkeen opetuslapset olivat täysin ymmällään. Heillä oli ollut hyvät perusteet – hänen ainutlaatuinen persoonansa, opetuksensa ja ihmeet, joita hän teki – ajatella, että Jeesus oli Vanhassa testamentissa luvattu Messias. Mutta nyt hän olikin kuollut ja haudattu. Opetuslasten usko ja elämänkatsomus näyttivät murskautuneen. Eikö mikään, mihin he olivat luottaneet, pitänytkään paikkansa? Jos tämän jälkeen ei olisi tapahtunut jotakin hyvin erikoista – ja täysin vakuuttavaa – kristinuskoa ei olisi koskaan syntynyt.

Yksi pääsiäisaamu muutti maailmanhistorian. Jeesuksen hauta osoittautui tyhjäksi, ja seuraavien neljänkymmenen päivän aikana opetuslapset saivat kohdata ylösnousseen Jeesuksen monessa eri tilanteessa. Noiden mullistavien päivien aikana heidän surunsa ja hämmennyksensä muuttui iloksi ja riemuksi ylösnousemuksen todellisuudesta.

Lähinnä ateistiksi luokiteltava Uuden testamentin tutkija Gerd Ludemann myöntää: ”Voidaan pitää historiallisesti varmana, että Pietarilla ja opetuslapsilla oli Jeesuksen kuoleman jälkeen kokemuksia, joissa Jeesus ilmestyi heille ylösnousseena Kristuksena.” Uusi testamentti (Ap. t. 1:3) puhuu ”kiistattomista todisteista”, joiden avulla Jeesus kuolemansa jälkeen osoitti opetuslapsille olevansa elossa.

Ylösnousemususko ei ole mysteeri, josta ei voi ymmärtää mitään. Ylösnousemus tapahtui ajassa, paikassa ja historiassa. Siitä on olemassa todisteita, joita voidaan tutkia ja ymmärtää. Ylösnousemususko ei ole sokea hyppy tuntemattomaan, vailla mitään järkeviä perusteita. Ylösnousemiseen uskomista ei estä järkevien perusteiden puute. Ei puutu näyttöä siitä:

• että Jeesus kuoli ristiinnaulittuna.
• että hänet haudattiin
• että muutama päivä myöhemmin Jeesuksen hauta havaittiin tyhjäksi
• että Jeesuksen seuraajat ja ystävät – joukossa useita epäilijöitä – näkivät hänet sen jälkeen elävänä
• että he tulivat näkemänsä ja kokemansa perusteella niin vakuuttuneeksi, että he pyrkivät vakuuttamaan tuhansia muitakin Jeesuksen ylösnousemuksesta ja että useat heistä kuolivat mieluummin marttyyrikuoleman kuin kielsivät uskonsa.

Miksi monet ihmiset eivät usko näiden historiallisten tosiasioiden kaikkein luontevinta ja vakuuttavinta selitystä?

Heidän esteenään on ihmisen moraalinen kapina Jumalaa vastaan. Voimakkain todiste ylösnousemusta vastaan on suljetun mielen todistus. Mielen, joka ei suostu avautumaan Jumalan todellisuudelle. Mielen, joka pitää järkeä vangittuna ennakkoluuloihin, joihin ei mahdu Jumalan konkreettinen, nähtävissä, kuultavissa ja kosketeltavissa oleva toiminta historiassa.

Kun Jumala armossaan antaa ihmiselle parannuksen (alkukielellä tarkemmin ’mielenmuutoksen’) armon, seuraa usein toisenlainen hämillään olo: ”Miksen minä aikaisemmin nähnyt sitä, mikä oli niin selvää ja vakuuttavaa?”

Ensimmäisten kristittyjen kehotus on edelleen ajankohtainen: ”Tule ja katso!” Ylösnousemukseen liittyvät historialliset tosiasiat ovat avoimesti kenen tahansa tutkittavissa. Ne vakuuttavat edelleenkin.