27.9.2007

Filosofi Sokrateen mukaan tutkimaton elämä ei ole elämisen arvoista. Ihmisenä olemiseen kuuluu elämän tutkiminen, suurten kysymysten edessä pysähtyminen ja niiden pohtiminen.

Jos suuret kysymykset ovat päässeet unohtumaan, elämässä voi tapahtua jotakin, mikä pysäyttää niiden eteen rajulla tavalla. Jokainen meistä joutuu jossakin vaiheessa kohtaamaan sairauden, onnettomuuden ja kuoleman todellisuuden. Elämässä on myös paljon sellaisia hetkiä, jolloin jostain syvältä nousee tuo merkillinen tunne siitä, että elämässä on pakko olla jotakin enemmän.

On rohkaisevaa, että lähes puolet suomalaisista kokee uskonnollisuuden itselleen melko tai erittäin tärkeäksi. Elämän suuret kysymykset ovat uskontojen erikoisalaa, vaikka niitä toki voi miettiä ei-uskonnollinenkin ihminen. Mutta saako iankaikkisuuden kutsu tulla kuuluviin elämässämme? Onko olemassa tilanteita, joissa kaipaus ja epämääräinen ikävä jostakin paljon suuremmasta ja ihmeellisemmästä sekä konkreettiset kysymykset ja vastaukset voivat nousta esiin?

Evankeliumit kertovat, miten Jeesus jatkuvasti kohtasi ja herätti ihmisiä kysymysten ja keskustelujen kautta. Hänen kysymyksensä olivat niin syvällisiä, läpitunkevia ja paljastavia, että ne ovat pysäyttäneet ihmisiä  läpi historian – ja pysäyttävät yhä. Kristittyjen tulisi kasvaa enemmän Mestarinsa kaltaiseksi siinä, että sanomassamme olisi puhuttelevaa rohkeutta ja syvyyttä.

Mitäänsanomaton, yhteiskunnan tuttuja kaikuja toisteleva viesti ei kiinnosta ketään. Nyt tarvittaisiin Raamatusta ja kirkon parhaasta perinteestä ammentavaa, uutta luovaa ajattelua. Jos ei ole raikasta vettä, pitää kaivaa pitempään ja syvemmälle, kunnes löytyy. Se on meidän velvollisuutemme lähimmäistämme ja ympärillämme kuihtuvaa kulttuuria kohtaan.

Tarvitaan myös rohkeutta. Kristityt voivat reilusti olla kulttuurin kanssa eri mieltä. Jos meillä ei ole mitään muuta sanottavaa kuin se, minkä kaikki ihmiset jo entuudestaan tietävät, mihin kirkkoa lopulta oikeastaan tarvitaan? Kristillinen sanoma on kaikkina aikoina aina yhtä uusi, radikaali, yllätyksellinen ja haastava, jos sitä ei muuteta pelkäksi poliittisesti korrektiksi kaiuksi.

Lisäksi tarvitaan rakkautta. Jeesus kohtasi ihmisiä aina kunnioittaen, varsinkin jos he kuuluivat niihin, jotka eivät kunnioitusta muuten saaneet.

Kun tämän päivän ihmiset saavat kokea kunnioitusta omaa persoonaansa kohtaan, he pysähtyvät kuuntelemaan kristittyjen sanomaa. Sanomaa ei kuule, jos asenne huutaa liian kovaa.

Kanavat on meille annettu. Kristityillä on Suomessa omat lehdet, kirjat, radio ja televisio. Löytyykö meiltä oikeaa asennetta ja sanomaa?