20.5.2010
Jos Jumalaa ei olisi olemassa, olisi mahdotonta tietää ehdottoman varmasti, että on olemassa lopullinen oikea ja väärä. Jumalan pyhä luonne on koko olemassaolon moraalinen selkäranka. Se määrittelee, mikä on oikein ja mikä väärin. Jumalan kuvaksi luotuna jokainen ihminen – jopa ateisti – tietää sisimmässään jotkin asiat oikeiksi ja toiset vääriksi. Siksi ei-kristitty voi elää eettisemmin kuin kristitty. Kun lähdetään tutkimaan, mihin oikea ja väärä perustuvat, tarvitaan kuitenkin Jumalaa ja hänen ilmoitustaan. Näin sanoi australialainen moraaliajatteluun erikoistunut filosofi Matthew Etherington vieraillessaan viime viikonvaihteessa Kansanlähetysopiston apologiatapahtumassa.
Hän totesi, että kristityn etiikka ei perustu hyötynäkökohtiin eikä laskelmointiin. Kristitty on kutsuttu toimimaan oikein silloinkin, kun se ei johda toivottuun tulokseen. Meidän on yritettävä pelastaa toista hukkumasta, vaikkemme onnistuisikaan. On oikein auttaa toista, vaikkei lopulta pystyisikään auttamaan. Meidät on kutsuttu tekemään oikein, koska se on oikein, ei vain silloin, kun onnistumisen edellytykset ovat riittävät. Siksi on suhtauduttava kunnioittaen ja ystävällisesti yhtä hyvin niihin, jotka vastaavat siihen pahalla kuin niihin, jotka vastaavat hyvällä.
Kuvailevalla eli tilanteeseen mukautuvalla ja ohjeellisella etiikalla on Matthew Etheringtonin mukaan suuri ero.
Kristittyjen ei tule perustaa näkemystään oikeasta ja väärästä siihen, mitä ihmiset jostakin asiasta ajattelevat tai miten he siinä toimivat. Tällainen ajattelutapa on kuitenkin yleistynyt kirkossamme viime vuosina. Tutkitaan esimerkiksi, minkälaisia perhemalleja Suomessa on olemassa. Todetaan, että niitä on runsaasti: samaa tai eri sukupuolta olevien parisuhteisiin perustuvia, avioliittoja, avoliittoja, kolmiapilaperheitä (kaksi miestä ja yksi nainen tai toisin päin), neliapilaperheitä ja niin edelleen. Tästä sitten päätellään, että kirkon tehtävä on tarjota samat uskonnolliset palvelut kaikille.
Kristittyinä meillä on kuitenkin ohjeellinen etiikka. Meillä on Jumalan luomisjärjestykseen perustuva ohjeellinen perhemalli: yksi mies plus yksi nainen, kunnes kuolema heidät erottaa. Tämä malli tarjoaa lapselle pysyvän suhteen sekä isään että äitiin. Tämä malli on ainoa, jolle Jumala on luvannut siunauksensa. Jos se on hajonnut, on pyrittävä mahdollisuuksien mukaan takaisin sitä kohti. Armossaan ja rakkaudessaan Jumala antaa anteeksi ja auttaa kaikkia luotujaan, mutta hän ei auta ja siunaa meitä poispäin luomisjärjestyksestä vaan aina sitä kohti.
Sama pätee evankeliumin sanan julistukseen. Jos tutkimuksissa todetaan, etteivät ihmiset halua kuulla raamatullista totuutta itsestään ja tilanteestaan, emme silti lakkaa kertomasta sitä. Viisas lähimmäinen kertoo ystävälleen totuuden, joka tämän on tarpeellista kuulla, vaikkei tämä haluaisikaan. Hyvät uutiset kannattaa kertoa sillekin, joka ei juuri nyt ymmärrä, kuinka paljon hän niitä tarvitsee.