14.9.2006

Viidesläisissä piireissä laulettiin 1960–70-luvulla paljon hengellistä laulua ”Hän muutti kaiken, hän muutti kaiken, mun Jeesukseni muutti mun.” Kuinka paljon muutosta kristitty voi todella odottaa elämässään tapahtuvan?

Viime kesän merkittäviin uutisiin kuuluu Amerikan psykologien yhdistyksen (American Psychological Association, APA) puheenjohtajan historiallinen myönnytys seksuaaliselle muutosterapialle. APA:n presidentin Gerald P. Koocherin mukaan ”APA:lla ei ole mitään konfliktia niiden psykologien kanssa, jotka auttavat omasta homoseksuaalisesta taipumuksestaan ahdistuneita ihmisiä, jotka eivät halua toteuttaa sitä”. APA:n kolme entistä puheenjohtajaa myönsivät puolestaan, että APA on aiemmin taipunut poliittisten intressiryhmien lobbaukseen tässä asiassa. APA:n vuosikokoustilojen ulkopuolella viisikymmentä entistä homoseksuaalia osoitti mieltään sen puolesta, että asiakkaalla pitää olla oikeus valita muutosterapia.

Yhden muutosterapiaa harjoittavan järjestön, Exodus Internationalin, puheenjohtaja Alan Chambers puhuu kymmenistä tuhansista ihmisistä, jotka ovat voittaneet oman homoseksuaalisuutensa.

Ihminen voi siis muuttua, jopa mitä intiimeimmin persoonaamme koskettavilla alueilla.

Raamatun pohjalta meidän on kuitenkin varottava, ettemme jakele ihmisille katteettomia lupauksia. Raamattu korostaa kolmea asiaa suhteessa kaikkeen syntiin ja syntisyyteen, jonka kanssa uskoon tullut kristitty ihminen kamppailee.

Ensinnäkin me saamme Raamatun mukaan uskomalla Jeesukseen kaikki syntimme täydellisesti anteeksi. Tämä anteeksiantamus on välitön ja täydellinen, siitä ei puutu mitään. Voi olla, että koemme edelleen syyllisyydentunteita. Vanhoilla kristityillä oli tapana sanoa: ”Naulanjäljet jäävät, vaikka naulat otetaan pois.” Kaikki synnit on kuitenkin Jeesuksen tähden täysin anteeksi annettu, kun olemme uskossa turvautuneet häneen. ”Niinpä ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat.”

Toiseksi kristitty saa Raamatun mukaan tässä elämässä kokea vapautumista synnin vallasta elämässään. Tämä vapautuminen – muutos parempaan, pyhitys – ei kuitenkaan koskaan ole täydellinen, kaukana siitä. Muutos on aina osittaista ja ajoittaista. Se on kuitenkin todellista. Ihminen voi vapautua huumeiden, alkoholin, pornografian tai minkä tahansa muun synnin siteistä. Tällainen muutos on suurta Jumalan armoa. Ihminen pysyy kuitenkin loppuun asti syntisenä ja lankeavana ja Kristuksen armoa tarvitsevana. Ellei kristitty valvo itseään, hän voi myös langeta takaisin siihen, mistä oli jo vapautunut.

Kolmanneksi kristitty vapautuu kerran taivaassa synnin läsnäolosta elämässään aivan kokonaan. Siellä hän voi enää koskaan langeta mihinkään pahaan. Hänen pyhityksensä on tullut täydelliseksi.

Me kiitämme siis Jumalaa hänen muuttavasta voimastaan. Mutta me kiitämme loppuun asti myös hänen ihmeellisestä armostaan, joka on joka aamu Kristuksessa uusi ja jonka ansiosta me monenlaisten syntien kanssa kamppailevat saamme olla rakastettuja ja hyväksyttyjä Isän lapsia.