15.6.2006
Tampereen tuomiokapitulin ja niin sanotun Nokian herätyksen pastorin, teologian tohtori Markku Koiviston välinen ristiriita on edennyt pisteeseen, jossa Koiviston papinvirka on vaakalaudalla. Hyvin harvoin Suomessa tutkitaan papin teologista luotettavuutta tuomiokapitulin silmissä näin tarkkaan. Yksistään Koiviston ja tuomiokapitulin välistä teologista keskustelua löytyy jo tähän mennessä luettavaksi lähes sata sivua. Lisäksi asiasta on muutenkin kirjoitettu paljon.
Keskustelu jättää toivomisen varaa molemmin puolin.
Tuomiokapitulin linjaukset kysymyksessä Raamatun arvovallasta – erityisesti luterilaisesta ”yksin Raamattu” –periaatteesta – ovat vähintäänkin ihmetyttäviä. Kapituli sitoo Raamatun, tradition ja kirkon kulloisenkin ajan tulkintahistorian yhdeksi auktoriteetiksi. Herää kysymys, voiko kirkon työntekijöiden opetusta tai käytäntöä enää lainkaan arvioida Raamatun perusteella. Juuri tästähän uskonpuhdistuksen aikana oli kyse.
Koiviston linjauksissa taas oudoksuttaa erityisesti se, mitä hän opettaa Pyhästä Hengestä. Hänen vastauksissaan on paljon hyviä korostuksia. Mutta esimerkiksi vastaukset Pyhän Hengen voitelusta, manifestaatioista, Hengen kasteesta ja Hengen täyteydestä kaipaisivat lisäselvitystä. Myös kysymys toteutumattomista profetioista vaatisi selvityksen.
Tätä teologista selvittelyä sivusta seuraavan on vaikea välttää kysymästä: Miksi juuri Markku Koivisto? Jos kaikki papit arvioitaisiin yhtä tarkkaan, moniko heistä läpäisisi testin? Valmistuakseen ja tullakseen vihityksi papiksi teologian maisterin ei juuri koskaan tarvitse vastata näin yksityiskohtaisiin teologisiin kysymyksiin näin laajasti.
Vakava ja tarkka teologinen keskustelu kirkossa on todella tärkeää ja tervetullutta. Piispalla ja tuomiokapitulilla ei ole ainoastaan oikeus, vaan myös velvollisuus valvoa pappien uskollisuutta Raamatulle ja tunnustukselle.
Mutta jos Markku Koivisto nyt menettää papinvirkansa, syntyy erikoinen tilanne. Kirkossa on kiistatta töissä kymmenittäin pappeja, jotka kieltävät aivan keskeisiä uskonkohtia. Miksei heiltä vaadita vastaavanlaista selvitystä?
Markku Koivisto on vastauksissaan selvästi tuonut ilmi haluavansa pitäytyä Raamattuun ja ”luterilaisuuden sydänääniin”. Ovatko hänen opissaan jäljellä olevat epäselvyydet niin vakavia, että ne tekevät hänestä pahemman rikkojan kuin ne papit, jotka kieltävät esimerkiksi Jeesuksen täyden jumaluuden tai hänen sijaissovituskuolemansa, neitseestäsyntymisensä, ruumiillisen ylösnousemuksensa, viimeisen tuomion, iankaikkisen kadotuksen ja niin edelleen? Ellei tuomiokapituli osoita Koivistoa näitä muita pappeja teologisesti harhaisemmaksi ja ellei se aio tehdä näiden muiden pappien suhteen mitään, niin miksi juuri Markku Koivisto halutaan pois papinvirasta? Hänhän menetti jo kirkkoherran virkansa.
Jos vastaus on, ettei näitä radikaalipappeja ole Tampereen hiippakunnassa – vaikka heitä kirkon omienkin tutkimusten mukaan kirkossa on – niin merkitseekö se, että kirkkomme hiippakunnissa piispat käyttävät erilaisia arviointiperusteita pappien teologista kelpoisuutta arvioitaessa?
Koiviston ja tuomiokapitulin keskustelun perusteella näyttää siltä, ettei tarvittaisi mahdottoman paljon molemminpuolista joustoa, jotta tämä ristiriita voitaisiin ratkaista erottamatta Koivistoa. Mutta se jää tietysti asianosaisten itsensä päätettäväksi.