8.10.2009

Helsinkiläisen kristillisen Maitobaari-yhteisön paljastuminen mediassa lahkoksi ei johtanut laajempaan keskusteluun siitä, mikä tekee yhteisöstä lahkon ja mikä ei. Monet ovat mukana erilaisissa ja erityyppisissä uskonnollisissa yhteisöissä, kristillisissä tai muissa. Jokaisen tulisi selvittää itselleen melko yleispäteviksi todetut lahkon tuntomerkit, joihin törmätessään kannattaa olla tarkkana.

Mitkä nämä tuntomerkit sitten ovat? Suomalaisen Uskontojen uhrien tuki ry:n (UUT) kotisivuilta löytyy uskontososiologi Eileen Barkerin luettelemat potentiaalisesti vaaralliset tilanteet:

Liike eristäytyy joko maantieteellisesti tai sosiaalisesti muusta yhteiskunnasta. Käännynnäinen jäsen tulee yhä riippuvammaksi liikkeen todellisuuskäsityksestä. Liike tekee jyrkän eron ”meihin” ja ”niihin muihin”, ”jumalalliseen” ja ”saatanalliseen”, ”hyvään” ja ”pahaan” ja niin edespäin. Muut tekevät käännynnäisen puolesta tärkeitä hänen omaa elämäänsä koskevia päätöksiä. Johtajat perustelevat tekojaan ja vaatimuksiaan jumalallisella auktoriteetilla. Johtajat tai liikkeet pyrkivät yksisilmäisesti yhteen ainoaan päämäärään.

UUT nimeää myös vaarallisen lahkon tunnuspiirteitä. Mitä useampi muun muassa seuraavista luonnehdinnoista osuu kohdalleen, sitä varmemmin olet tekemisissä vaarallisen uskonnollisen ryhmän kanssa:

Johtaja tai johtajat ovat aina oikeassa ja arvostelun yläpuolella. Maailmankuva on liikkeessä mustavalkoinen. Liikkeen opit ovat täydellisiä ja virheettömiä, eikä niitä saa arvostella eikä tulkita. Toisenlaiset opit ja ajatukset ovat rappeutuneita ja pahoja. Oma yhteisö edustaa puhtautta, ulkomaailma pahuutta. Liikkeessä on ota tai jätä -mentaliteetti. Jos haluaa kehittyä henkisesti, on hyväksyttävä kaikki, mitä liike tarjoaa.  Liikkeessä syyllistetään ja kontrolloidaan ajattelua. Kriittiset ajatukset ovat syntiä ja osoittavat jäsenen olevan hengellisesti kehittymätön. Jäsen eristetään ulkomaailmasta, ja entinen elämä ja ystävyyssuhteet ovat arvottomia. Koskaan ei ehdi olla yksin. Osallistuminen ryhmän toimintoihin on pakollista. Omaisuus on luovutettava tai testamentattava liikkeelle. Sen toimintaa on tuettava kymmenyksin tms., liikkeen hyväksi on tehtävä jatkuvasti työtä ilman palkkaa ja lomapäiviä. Liikkeessä on pelon ja pelottelun ilmapiiri. Liikkeen hylännyt luopio kohtaa vastoinkäymisiä ja onnettomuuksia, kuoleman jälkeen hän joutuu helvettiin, jälleensyntyy eläimeksi tai muuta vastaavaa. Vain liikkeen sisällä voi pelastua.

Tämäntapaiset oireet voivat viitata lahkoutumisen vaaraan; siksi niitä kannattaa jokaisen kristityn pitää silmällä omassa yhteisössään. Samalla on syytä muistaa, että myös ei-uskonnolliset ryhmät voivat lahkoutua. Toisaalta mikään inhimillinen toiminta ei ole virheetöntä ja ongelmatonta. Myös suurissa yhteisöissä, kuten kokonaisessa kirkkokunnassa tai yhteiskunnassa voi esiintyä lahkomaisia piirteitä.

Kyse on siitä, milloin epäterveet ilmiöt esiintyvät sellaisissa mittasuhteissa, että asioihin on puututtava. Hyvä suoja lahkoutumista vastaan on jatkuva avoin keskustelu sekä sisä- että ulkopuolisten kanssa. Terveet raamatuntulkinnan periaatteet auttavat myös pitkälle.