9.9.2010

Herätysliikkeiden on kirkkotaistelun kiihtyessä ja vaatiessa huomiota syytä valvoa, ettei niiden lähetyspanostus pääse heikkenemään. Lähetys on aina ollut ja tulee aina olemaan yksi terveen kristillisyyden perustuntomerkki. Kristityt ovat maailmassa lähettiläinä. Jumalan rakkauden koskettama kirkkokansa kantaa hätää maailman tavoittamattomien kansanryhmien puolesta. Jos tämä hätä sammuu, se merkitsee vakavaa vinoutumaa kristittyjen elämässä.

Hyvä uutinen on, että lähetystyöntekijöiden määrä maailmassa on kasvanut voimakkaasti vuoden 1980 jälkeen. Maailman yli 4 000 lähetysjärjestössä työskentelee nyt yhteensä noin 250 000 lähetystyöntekijää yli kahdestasadasta maasta. Tämä merkitsee 2 200 lähetysjärjestön ja 180 000 lähetystyöntekijän lisäystä noin kolmessakymmenessä vuodessa. Kasvu on suurinta länsimaiden ulkopuolella.

Samanaikaisesti on todettava, että vain kymmenen prosenttia lähetystyöntekijöistä keskittyy tavoittamaan niitä 2,7 miljardia ihmistä, joita evankeliumi ei ole vielä lainkaan tavoittanut. On olemassa yli 3 000 täysin tavoittamatonta kansanryhmää, jotka eivät ole vielä minkäänlaisen lähetystyön kohteena.

Työtä lähetyksen rintamalla riittää siis vielä pitkäksi aikaa. Lähetyksen on säilytettävä ylin asemansa herätyskristittyjen tärkeiden tehtävien listalla.

Lähettäjien ja lähtijöiden ei tarvitse olla mitään muuta kuin tavallisia kristittyjä. Työ on Jumalan ja hän antaa kasvun.

Yksi huikean rohkaiseva esimerkki tästä on se, mitä viime vuosikymmenten aikana on tapahtunut Mongoliassa. Kirkko on kasvanut muutamasta sadasta hengestä 50 000:een. Jumala on käyttänyt aivan tavallisia lähetystyöntekijöitä ja kristittyjä. Yksi heistä on Christen Øygard, eläkkeellä oleva kelloseppä. Hän korjaa hylättyjä kelloja, ja ne myydään lähetystyön hyväksi. Øygardin työstä kertoo norjalainen Utsyn-lehti, joka myös uutisoi Mongolian uskomattomasta seurakuntakasvusta.

Lähetystyössä meiltä kysytään nyt uskollisuutta. Jumala itse pitää huolta kasvusta.

Tutkimus vahvistaa vanhempien merkityksen

Vanhempien konservatiivinen asenne sukupuolietiikkaan vaikuttaa siihen, että nuoret päättävät herkemmin pidättyä seksistä ennen avioliittoa. Näin kertoo vasta julkaistu Yhdysvaltain presidentin Barack Obaman hallituksen teettämä tutkimus. Se vahvistaa sen, mitä aiemminkin on tiedetty, nimittäin että vanhempien asenteet ja arvomaailma muokkaavat nuorten arvomaailmaa ja uskomuksia jopa enemmän kuin kaveripiiri ja media.

Rakastavien ja rukoilevien mutta myös arvomaailman ohjausta tarjoavien vanhempien vaikutus omien lastensa ajatteluun on lopulta suurempi kuin he itse kasvatuksen paineissa uskaltavat uskoa. Raamattu opetti näin jo kaksi ja puolituhatta vuotta sitten: ”Ohjaa lapsi heti oikealle tielle, niin hän vanhanakaan ei siltä poikkea.” (Sananl. 22:6)