26.11.2009
Romanialainen luterilainen pastori Richard Wurmbrand osallistui vaimonsa Sabinan kanssa kotimaassaan 1950-luvulla kokoukseen, jonka tarkoitus oli vakuuttaa papit kommunismin erinomaisuudesta. Pastoreille painotettiin, kuinka tärkeää heidän olisi tehdä yhteistyötä kommunistihallinnon kanssa. Kokouksen kuluessa Sabina sanoi miehelleen, ettei kestä kuunnella enempää moista hölynpölyä. Hän pyysi miestään nousemaan ja kertomaan totuus kommunismista. Richard Wurmbrand varoitti vaimoaan, että jos hän tekisi niin, Sabinalla ei ehkä kohta olisi miestä, koska hänet saatettaisiin lähettää vankilaan. Sabina vastasi, ettei halua olla naimisissa pettäjän kanssa.
Kertomus paljastaa, miten ratkaisevaa voi olla puolison tuki juuri oikealla hetkellä. Jumala voi johdattaa myös jonkun muun ystävän tukijaksi. On kuitenkin aivan erityinen siunaus, jos Jumala on antanut rinnalle puolison, joka tukee ja rohkaisee pysymään Jumalan tahdossa. Jumalan tahdon seuraaminen voi joskus olla raskastakin. Se voi merkitä esteitä omalle uralle tai jopa vainoa uskon tähden.
Moni voi tiukan paikan tullen olla heikko, valmis kieltämään uskonsa ja tekemään kompromisseja arvojensa suhteen. Tällaisessa tilanteessa puolison tuki voi olla korvaamaton. Uskossaan vahvempi ja rohkeampi voi tukea heikompaansa. Kääntäen on tietysti hyvin raskasta, jos kaikkein merkittävin ja rakkain ihminen rohkaisee kieltämään uskon ja tekemään kompromissin ratkaisevalla hetkellä. Toisaalta Jumala voi antaa itsessään heikolle ja pelokkaalle ihmiselle uskomattoman rohkeuden juuri silloin, kun sitä tarvitaan.
Meidän on syytä katsoa, ettemme rohkaise toisiamme pahaan vaan hyvään. ”Kukaan ihminen ei ole saari”, englantilaisessa iskelmässä lauletaan. Meidät on lähetetty tukemaan toisiamme. Seurakuntalaisten tulee tukea paimeniaan, paimenten seurakuntalaisia ja itse kunkin meistä toinen toistamme. Kristillisen kirkon historia sisältää masentavan paljon esimerkkejä siitä, miten piispa, pappi tai tavalliset kristityt ovat ratkaisevalla hetkellä pettäneet tehtävänsä juuri silloin, kun heidän olisi pitänyt tukea ja rohkaista toisiaan pysymään Herralleen uskollisina.
Kommunismin aikana Romaniassa useat kristillisten kirkkojen piispat hyväksyivät omien pappiensa vankilatuomiot ja lähettivät heidät näin kärsimyksiin, joskus myös kuolemaan. Toiset piispat taas suojelivat pappejaan. Jotkut papit raportoivat omista seurakuntalaisistaan salaiselle poliisille, minkä seurauksena seurakuntalaisia vangittiin ja karkotettiin. Jotkut seurakuntalaiset taas kantelivat papistaan. Johtajien vastuu on tietenkin suurempi, mutta kaikilla on oma tehtävänsä muiden rohkaisijana ja tukijana.
Meidän tulee huolehtia siitä, että tuemme toisiamme oikeaan suuntaan. Tulevaisuuden jälkikristillisessä Euroopassa tätä tukemista tullaan jälleen varmasti tarvitsemaan entistä enemmän.