13.12.2012

Hiljentyminen, mietiskely, rukous ja se, mitä sanotaan Jumalan kuuntelemiseksi, kasvattaa suosiotaan. Eipä ihme, sillä syvällinen ajattelu ja mielen rauhoittuminen eivät valitettavasti ole tämän aikakauden eivätkä aikamme kristillisyydenkään päällimmäiset tuntomerkit. Moni kuitenkin kaipaa sisimmän rauhaa ja mielen levollisuutta. Pian saamme kuulla myös joulurauhan julistuksen, ja hiljentymisestä puhutaan tavallista ahkerammin.

Tämän kaiken keskellä on tärkeää kysyä: Missä me voimme kuulla Jumalan äänen? Miten sen voi erottaa kaikista muista äänistä ja impulsseista, joita ympäristössämme ja sisimmässämme riittää? Kun haluamme noudattaa hiljentymiskehotuksia ja pysähtyä mietiskelemään Jumalaa, oman elämämme kulkua ja muuta olennaista, mistä voimme tietää, etteivät mielemme syvyyksistä nousevat ajatukset olekin vain oman, perisynnin likaaman luontomme tuotteita?

Jokainen, jolla on terve itsekritiikki, joutuu ennen pitkää esittämään itselleen tämäntapaisia kysymyksiä. Ihmismielellä on vahva taipumus itsekkyyteen ja itsepetokseen. Näemme helposti asiat oman etumme mukaisesti. Vain toivottoman omahyväinen ihminen pitää kaikkia mielensä liikkeitä Jumalan antamina.

Kristikunnassa on alusta asti ollut selvä vastaus kysymykseen, missä me voimme kuulla Jumalan äänen: Raamatussa, hänen sanassaan. Jos hiljentyminen, mietiskely tai rukous etääntyy Raamatun konkreettisista sanoista, se etääntyy samalla Jumalan todellisesta, aidosta puheesta meille.

Ensimmäiseltä vuosisadalta peräisin oleva Raamatun ulkopuolinen apostolisten isien kirjoitus Didakhe, eli Apostolien opetus tai Kahdentoista apostolin opetus, sisältää uskonelämän ohjeita kristillisille yhteisöille. Kirjoitus syntyi auttamaan kristillisten yhteisöjen johtajia, kun he valmistivat kasteoppilaita kasteelle ja Herran ehtoolliselle. Tässä varhaiskristillisessä teoksessa näkee saman korostuksen kuin Uudessa testamentissa: Jumala puhuu meille evankeliumin sanoissa ja apostolien opetuksessa. Siksi apostolinen opetus tulisi ottaa vastaan yhtä kunnioittavasti kuin Herra itse. Kristus itse on läsnä ja puhuu meille evankeliumissa ja apostolien kirjeissä.

Raamattu ei ole vain sanoja Jumalasta. Raamattu on Jumalan sanoja meille. Se joka haluaa mietiskellessään hiljaisuudessa kuulla Jumalan puhuvan itselleen, tarvitsee Raamatun sanoja. Kristus itse on todellisesti läsnä ja tulee luoksemme näissä sanoissa. Ne ovat Jeesuksen elävä ääni meille tänäänkin. Jumala voi todellakin puhua ihmiselle myös meidän aikanamme, mutta ei mitä vain eikä missä vain, vaan sanansa kautta, kuten hän on aina puhunut omalle kansalleen.

Saarnat, puheet ja kirjoitukset, jotka ovat Jumalan sanan mukaisia eivätkä mene yli, ohi eikä vastoin Raamattua, välittävät meille Jumalan oman sanan. Tässä sanassa on Kristus itse läsnä puhumassa meille. Autuas on se, joka ei halveksi tätä sanaa eikä työnnä sitä luotaan, vaan kuuntelee sitä kuin kuuntelisi Kristusta. Tämän puheen edessä hiljentyminen tuo sielulle levon ja rauhan.