25.1.2007

Muutamat ansioituneet suomalaistiedemiehet ovat jo vuosia puolustaneet julkisesti valtavirrasta poikkeavaa evoluutiokriittistä näkemystä maailman ja elämän synnystä. Useampia kuitenkin on, jotka voisivat liittyä tähän rintamaan, jos he rohkenisivat astua esiin.

Eräät lääkärit ovat rohkeasti ja avoimesti vastustaneet liberaalia aborttilainsäädäntöämme. On kuitenkin paljon enemmän lääkäreitä, joiden mielestä abortti ei ole hyvä asia ja jotka voisivat kertoa, miksi, jos he rohkenisivat astua esiin.

Jotkut psykologit ja nuorisotyön asiantuntijat ovat puhuneet julkisesti liian aikaisia ja avioliiton ulkopuolisia seksisuhteita vastaan. Useampia kuitenkin on, jotka voisivat liittyä tähän rintamaan, jos he rohkenisivat astua esiin.

Suomessa on muutamia rohkeita, kokeneita terapeutteja, jotka ovat avoimesti puhuneet homosuhteiden ongelmallisuuksista. Useampia kuitenkin on, jotka voisivat liittyä tähän rintamaan, jos he rohkenisivat astua esiin.

Muutamat rohkeat lakimiehet ovat astuneet esiin puolustamaan toisenlaista näkemystä syrjintää ja tasa-arvoa koskevien lakien tulkinnasta ja soveltamisesta kuin se, jonka turvin kirkossamme nyt syrjitään naispappeuteen kielteisesti suhtautuvia ja tulevaisuudessa kenties homojen siunaamiseen kielteisesti suhtautuvia. Useampia kuitenkin on, jotka voisivat liittyä tähän rintamaan, jos he rohkenisivat astua esiin.

Joukko teologeja on puolustanut Raamatun luotettavuutta ja kristittyjen velvollisuutta sitoutua Jumalan sanan opetuksiin. Useampia kuitenkin on, jotka voisivat liittyä tähän rintamaan, jos he rohkenisivat astua esiin.

Luetteloa voisi jatkaa muilta elämänaloilta. Eri alojen kristittyjen asiantuntijoiden on aika tulla ulos kaapista. Maamme kulttuurissa ja kirkossa on viime vuosikymmeninä tapahtunut paljon kristinuskon vastaista eettistä ja elämänkatsomuksellista kehitystä. Tätä suuntausta on kiihdyttänyt muun muassa se, että niin harvat eri alojen kristityt tunnustavat värinsä.

Syyt tähän ovat varmaankin monenlaiset. Suomalainen keskustelu- ja kulttuuri-ilmapiiri on niin tunkkainen ja yksipuolinen, että monella olisi aihetta pelätä maineensa puolesta, jos tunnustautuisi julkisesti kristillisen näkemyksen kannattajaksi. Jotkut pelkäävät jopa työpaikkansa puolesta. Siksi moni ilmaisee kyllä yksityisesti kannattavansa selkeää kristillistä näkemystä edellä mainituissa ja monissa muissa asioissa, mutta pyydettäessä kieltäytyy tuomasta kantaansa esiin julkisesti.

Tämä on surullista ja hyvin vahingollista kristillisyyden hyvinvoinnille ja vaikutusvallalle maassamme. Moni lapsi ja nuori jää tällaisessa tilanteessa ilman rohkaisevaa esikuvaa ja rakentavaa mallia johdonmukaisesta ja rohkeasta kristittynä toimimisesta eri elämänalueilla. Moni luulee, että kristillisesti ajattelevia ihmisiä ei joillakin merkittävillä elämänaloilla edes ole olemassa.

Kristityn ei tietenkään tarvitse aina ja joka paikassa julistaa omaa vakaumustaan, mutta nykyinen vaikenemisen ilmapiiri on kyllä toisessa äärilaidassa. Jeesus sanoi aikanaan jotakin hyvin ajattelemisen arvoista: ”Joka tämän uskottoman ja syntisen sukupolven keskellä häpeää minua ja minun sanojani, sitä on Ihmisen Poika häpeävä, kun hän tulee Isänsä kirkkaudessa pyhien enkelien kanssa.”