5.6.2008

Viime aikoina merkittäväksi puheenaiheeksi on noussut toisin uskovien kääntyminen Jeesukseen uskoviksi. Suomessakin kysytään, pitääkö evankeliumia julistaa myös juutalaisille.

Pitää, antoi Israelin Ystävät ry:n toiminnanjohtaja Ilkka Vakkuri ymmärtää pääkirjoituksessaan Shalom-lehdessä. Vakkurin pääkirjoitus sai aikaan voimakkaan vastareaktion Helsingin juutalaisen seurakunnan julkaisemassa Hakehila-lehdessä. Suomen juutalaisten seurakuntien keskusneuvosto ry sanoutui irti yhteistyöstä Israelin Ystävien kanssa.

Hakehilan viimeisessä numerossa Israelin Ystävien hallitus asettuu yksiselitteisesti puolustamaan toiminnanjohtajansa kantaa: ”Vakkuri toi selkeästi esiin, että ainoa tie iankaikkiseen elämään käy Messiaan, Jeesuksen, ristin kautta ja että tämän ilosanoman julistamisen Herramme on antanut uskovien tehtäväksi. Kristillisenä yhdistyksenä Israelin Ystävät ry tuntee oman vastuunsa evankeliumin työn tukemisesta.”

Samoilla linjoilla Israelin Ystävien kanssa on suuri joukko maailman johtavia herätyskristittyjä, jotka toteavat 28. maaliskuuta antamassaan julkilausumassa: ”Uskomme, että kaikki maailman kansat voivat ottaa vastaan iankaikkisen elämän yksinomaan Jeesuksen kautta. Jos Jeesus ei ole juutalaisen kansan Messias, hän ei voi olla myöskään koko maailman Messias.”

Näiden herätyskristittyjen ja Israelin Ystävien näkemys oli myös apostoli Paavalilla, joka huudahti: ”Voi minua, ellen evankeliumia julista!” Paavalin julistamaan evankeliumiin sisältyi myös se korostus, että kääntymys on välttämätöntä. Hän selostaa omaa toimintaansa näin: ”Saarnasin ensin sekä Damaskon että Jerusalemin asukkaille, ja sitten koko Juudean maalle ja pakanoille, parannusta ja kääntymystä Jumalan puoleen, ja että he tekisivät parannuksen soveliaita tekoja.” Jeesus oli itse lähettänyt Paavalin ”avaamaan heidän silmänsä, että he kääntyisivät pimeydestä valkeuteen ja saatanan vallasta Jumalan tykö ja saisivat uskomalla minuun synnit anteeksi ja perintöosan pyhitettyjen joukossa”.

Tässä lehdessä Suomen Kansanlähetyksen pääsihteeri toteaa samassa linjassa: ”Herätys ja sen seurauksena syntyvä henkilökohtainen usko ovat yhä liikkeemme ydinarvoja.”

Kristillisessä uskossa on keskeistä ja täysin luovuttamatonta julistaa kaikille ihmisille kääntymystä Jeesuksen puoleen. Silti tämä totuus on meidän aikanamme niin hämärtynyt, että Englannin anglikaanikirkossa on syntynyt kiistaa kirkolliskokouksen maallikkojäsenen Paul Eddyn tekemästä aloitteesta, jonka mukaan kirkon tulisi julistaa kristinusko ainoaksi tieksi pelastukseen. Hänen mielestään kirkon pitäisi pyrkiä määrätietoisesti siihen, että muslimit kääntyisivät kristinuskoon.

Paul Eddy on saanut vastaansa eräiden muslimiajattelijoiden lisäksi myös useita kirkon piispoja. Hän on puolustautunut huomauttamalla, että muslimit jo tietävät kristittyjen ajattelevan, että Kristus on ainoa tie, ja että he odottavatkin todellisten kristittyjen pyrkivän evankelioimaan heitä. Asia on epäilemättä niin kuin Paul Eddy toteaa: ”Ellemme sano, mitä me todella uskomme, meitä ei kunnioiteta.”