23.2.2012

Uskommeko, että Jumala on olemassa? Millaiseen Jumalaan uskomme? Vastaukset ratkaisevat, millä tavoin elämme.

Oslon yliopiston geofysiikan emeritusprofessori Ingolf Kanestrøm muistutti hiljattain, mihin yhteiskunnan maallistuminen voi johtaa:

”Saksalaisten marssiessa toisen maailmansodan aikana itään päin monet vangit määrättiin kaivamaan joukkohautoja. Erästä kaivuutyötä valvoi konekiväärillä aseistautunut SS-upseeri. Muuan vanhempi juutalainen, joka tiesi, että tästä tulisi hänen hautansa, nousi seisomaan, kääntyi upseerin puoleen ja sanoi: ’Jumala näkee, mitä sinä olet tekemässä.’ Silloin hänet ammuttiin.

Stalin, Hitler ja Mao eivät uskoneet, että Jumala näki sen, mitä he tekivät. Sikäli kun tiedämme, hyvin harvoja viime vuosisadan hirmutekoihin syyllistyneistä huolestutti se, että Jumala näki heidän tekonsa. Tämän voidaan sanoa olevan maallistuneen yhteiskunnan erityispiirre.”

Kanestrømin pohdinta tuo mieleen tunnetun sanonnan: ”Jos Jumalaa ei ole, kaikki on sallittua.”

Niiden ihmisten elämään taas, jotka uskovat Jumalaan, vaikuttaa ratkaisevasti se, minkälaiseen Jumalaan he uskovat. Kirkon tutkimuskeskuksen viimeaikaiset julkaisut osoittavat, että kirkon jäsenten käsitykset Jumalasta ovat yhä kauempana Raamatun Jumalasta. Liberaaleiksi itsensä mieltävien joukossa puolet ei ole varma siitäkään, onko Jumala edes persoona, joka voisi kuulla meidän rukouksemme.

Sellainen epämääräinen, persoonaton ”jumala”, josta me kaiken lisäksi emme voisi tietää mitään konkreettista, koska hän ei voisi puhua tai ilmoittaa itsestään mitään, ei todellisuudessa olisi mikään Jumala. Itse asiassa kyseessä olisi mielikuvituksemme tuottama epäjumala, joka ei ole luonut ihmistä omaksi kuvakseen, vaan jonka ihminen on luonut omaksi kuvakseen.

Epäjumalat eivät haasta ketään itsensä kieltävään uskoon ja uhrautuvaan rakkauden palvelukseen. Ne jättävät ihmisluonnon muuttumattomana ennalleen. Raamatun elävä Jumala puolestaan on inspiroinut miljoonia ihmisiä lähtemään liikkeelle maan ääriin saakka palvelemaan ja viemään rakkauden sanomaa hänestä niille, jotka eivät sitä vielä tunne.

Raamatun Jumala on täysin erilainen kuin meidän – tai minkään muunkaan – aikakauden itse kehittämä epäjumala. Raamatussa korostetaan lukemattomia kertoja, miten Jumala todellakin näkee kaiken, mitä teemme. Hän tietää kaikkein syvimmätkin motiivimme ja tuntee meidät läpikotaisin. Ja hän pitää meitä vastuullisina kaikesta, mitä koskaan olemme ajatelleet, sanoneet, tehneet tai jättäneet tekemättä. Hän on Jumala, joka on yhtä hirmuinen vihassaan kuin hän on peräänantamaton rakkaudessaan. Hänen pyhyytensä, kaikkivaltiutensa, ihmeellisyytensä ja ylistettävyytensä ovat kaikki täysin vertaansa vailla.

Mikä kaikkein ihmeellisintä, hän ei ole jäänyt vain meille tuntemattomaksi, tutkimattomaksi mysteeriksi. Kirkkoherra, dosentti Sammeli Juntunen ilmaisi äskettäin Kotimaa-lehdessä olevansa tyytymätön siihen, miten epämääräisesti pyhyys-käsitettä nykyään käytetään: ”Kristityille Jumala on enemmän kuin jumaluus. Hän ei ole se, vaan hän tai sinä. Hän ei ole pyhyyden kokemus, vaan taivaallinen Isä. Kohtaamme hänen kasvonsa Jeesuksessa, joka rakastaa meitä ja kohtaa meidät persoonana, ei vain yleisenä ideana.”