23.12.2009

Jeesuksen syntymä Betlehemissä on maailmanhistorian mullistavin tapahtuma: ainoa kerta, kun tapahtuu jotakin aivan uutta. Jumala astui alas. Jumala tuli näkyväksi. Hän jätti taivaan kirkkauden ja ihanuuden ja tuli maailmaan, joka on täynnä itsekkyyttä, saastaisuutta ja kaikenlaista pahuutta. Näin Jeesus osoitti, että hän on valmis syntymään meidän jokaisen sydämeen.

Raamatun opetus ihmisen syntisyydestä on karun realistista. Synti tahraa parhaitakin aikomuksiamme. Vilpittöminkään hyvän tekeminen ei voi koskaan tehdä meistä Jumalalle kelpaavia. Ilman Jeesusta jäisimme ikuisesti Jumalan vihan alaisiksi.

Juuri siksi me tarvitsemme joulun. Tarvitsemme Jeesuksen, jonka ansiosta Jumala hyväksyy meidät ja sanoo meitä lapsikseen, ja niin me saamme sanoa Jumalaa Isäksi.

Jeesus sikisi Pyhästä Hengestä ja syntyi biologisesta neitsyestä, Mariasta. Se merkitsee, että Jeesus oli Jumalan Poika, ei vain yksi meistä. Hän oli pyhä, vailla ihmiskunnan verenperintönä kulkevaa syntiturmelusta. Muuten hän ei olisi voinut sovittaa meidän syntejämme, eikä meillä olisi evankeliumia eikä toivoa. Kirkko ylläpitäisi maailman suurinta valhetta ja pilaa.

Jos jouluevankeliumi ei olisi totta, emme voisi luottaa Raamattuun muiltakaan osin. Se olisi vain kiinnostava virikekirja. Siksi on hienoa, ettei jouluevankeliumi ala sanoilla ”Olipa kerran”, vaan sanoilla ”Jeesuksen Kristuksen syntymä tapahtui näin.”

Apostolinen uskontunnustuksemme mainitsee Jeesuksen syntymän, kärsimyksen ja kuoleman, mutta kuittaa Jeesuksen elämän, opetukset ja teot vain yhdellä pilkulla. Tämä kertoo, että Jeesus on ensisijaisesti pelastajamme ja vasta sitten opettajamme ja esikuvamme. Jeesuksessa sanat ja elämä olivat yhtä tekojen ja kuoleman kanssa. Hän on se Messias, profeetta, pappi, kuningas, hyvä paimen ja kärsivä Herran palvelija, josta Vanhan testamentin lupaukset todistivat ja jonka esikuvina sen uhrit ja monet henkilöt olivat.

Suhteemme Jeesukseen on tärkein suhteemme. Se määrittää ikuisen tulevaisuutemme. Ilman häntä olemme matkalla kohti helvettiä ja ikuista eroa Jumalasta, mutta kun hyväksymme Jeesuksen pelastajaksemme, matkan suunta vaihtuu taivaan kotiin.

Meistä ei koskaan tämän elämän aikana tule täydellisiä. Tarvitsemme Jeesusta loppuun asti. Juuri tätä tarkoittaa armahtaminen ja armo. Saamme syntisinä tunnustaa Jeesukselle, ettemme pääse eroon synneistämme. Saamme olla varmoja siitä, että Jumala ottaa jokaisen katuvan syntisen lämmöllä vastaan. Hän tietää meidän tilamme ja tilanteemme. Juuri siksi hän lähetti Jeesuksen.

Jeesusta kutsutaan nimellä Immanuel, suomeksi ’Jumala on meidän kanssamme’. Hän tuli lähelle. Jumala ei tule lähelle lyödäkseen. Hän ei tule lähelle laskemaan virheitämme ja puutteitamme voidakseen sitten syyttää meitä. Tämä on hyvä muistaa erityisesti silloin, kun omat rikkomukset, laiminlyönnit ja epäonnistumiset nousevat mieleemme.

Jumala syntyi Jeesuksessa seimen lapseksi ja kärsi ristin miehenä. Hän kantoi synnin kuorman kaikkine kylkiäisineen: velkoineen, syyllisyyksineen, katkeruuksineen, pelkoineen, itkuineen. Hän tuli, jotta sinulla ja minulla olisi kerran osa hänen luonaan taivaan kodissa. Siksi juhlimme tänään joulua.