28.11.2002

”Kuka teistä uskoo, että Jeesus tulee aivan kirjaimellisesti takaisin?” Professorin kysymys yllätti teologian opiskelijat. Yksi heistä kohotti kätensä välittömästi. Hetken kuluttua hän huomasi olevansa salissa ainoa, joka viittasi.

Tämä tapaus Helsingin yliopistolla muistuttaa adventtia viettäviä suomalaiskristittyjä tärkeästä asiasta. Meidän tulisi aina säilyttää uskomme Jeesuksen toiseen tulemukseen elävänä.

Miljoonat kristityt ympäri maailmaa lausuvat joka sunnuntai Apostolisessa uskontunnustuksessa Jeesusta koskevat sanat ”…astui ylös taivaisiin, ja on sieltä tuleva…”. Jeesuksen Kristuksen henkilökohtainen paluu, hänen toinen tulemuksensa maailmaan, on keskeinen kristillinen totuus. Vasta sen myötä monet Jumalan lupaukset toteutuvat lopullisesti. Se on myös oleva lopullinen todiste siitä, että Raamatun opetukset ovat totta – aivan oikeasti.

Naturalistisen maailmankatsomuksen rajoittamaan ajatteluun tällainen vakaumus ei tietenkään mahdu. Mutta kristillinen usko ei rajoitu siihen, mikä naturalistien mielestä on mahdollista. Kristillinen usko ottaa huomioon senkin osan todellisuudesta, jota emme näe ja jota emme voi suoraan tutkia ja mitata, mutta joka lopulta ylläpitää koko muuta todellisuutta. Kristillinen usko ei sulje pois Jumalan toimintaa maailmassa.

Jumala loi koko maailman tyhjästä. Hän lähetti Poikansa maailmaan, syntymään todellisesta neitsyestä. Jeesus kuoli ristillä meidän sijastamme ja nousi kuolleista kolmantena päivänä, kirjaimellisesti, ruumiillisesti, ajassa ja paikassa. Sama Jeesus on palaava todellisesti takaisin. Enkelit selittivät hämmästyneille opetuslapsille: ”Tämä Jeesus, joka otettiin teidän luotanne taivaaseen, tulee kerran takaisin, samalla tavoin kuin näitte hänen taivaaseen menevän.”

Jumalan luoma maailma ei ole Jumalan toiminnalle esteenä. Päinvastoin, Jumala ylläpitää joka hetki luomaansa maailmaa ja  toimii maailmassa luotujensa pelastamiseksi, niin kuin hyväksi näkee. Hän on luvannut – joidenkin laskujen mukaan yli kolmesataa kertaa Raamatussa – tulla seuraavaksi takaisin ottamaan omansa luokseen ja tuomitsemaan eläviä ja kuolleita.

Kristityt odottavat tätä päivää. Kukaan ei tiedä, milloin se tapahtuu, mutta jokaisen kristillisen sukupolven tulisi olla valmis siihen, että se voi tapahtua juuri sen sukupolven aikana.

Unohtamisen vaara on ilmeinen. Kristitty voi alkaa elää käytännössä niin kuin Jumala ja hänen toimintansa olisi jotenkin vähemmän todellinen kuin se maailma, jonka Jumala loi. Kristitty voi alkaa elää käytännössä kuin ateisti. Silloin ei enää oteta todesta Jumalan lupauksia eikä enää oikeastaan uskota, että se mistä Raamattu puhuu, on todella tapahtunut tai tulee todella tapahtumaan. Jumala halutaan rajata pois meidän todellisuudestamme. Rukouksen mahdollisuutta halveksitaan ja koko pelastus ja kristillinen elämä kavennetaan pelkästään inhimillisten, mitattavien  mahdollisuuksien rajoihin.

Elämä maailmassa on todellista. Se on verta, hikeä ja kyyneleitä mutta myös naurua ja nautintoja. Tähän maailmaan Jeesus palaa. Kaikki saavat nähdä hänet ja jokainen polvi notkistuu hänen nimessään.

Kristinuskon totuusvaatimusta on aina pidetty loukkauksena. Jos joidenkin ajanmukaisuutta tavoittelevien kristittyjen tavoin selitämme puheen Jumalan toiminnasta pelkiksi kielikuviksi, saatamme ehkä tehdä kristinuskon helpommin sulatettavaksi, mutta samalla olemme tehneet sen pohjimmiltaan merkityksettömäksi. Vain alkuperäinen, Jumalan todellisuuteen ja hänen konkreettiseen toimintaansa maailmassa sitoutuva usko pystyy haastamaan aikamme väärät maailmankatsomukset. Kristinuskon mielekkyys ja voima on siinä, että se on totta.