4.12.2002
Itsenäinen kotimaa on suuri lahja. Suomalaiset tiedostavat sen paremmin kuin moni muu kansa. Siitä maksettiin kova hinta. Sota ja sen jälkeinen jälleenrakennustyö vaati tavallisilta kansalaisilta monenlaisia tuntuvia uhrauksia – jopa henkensä uhraamista rintamalla. Harva nykyään kyseenalaistaa, kannattiko tuo hinta maksaa. Se kannatti maksaa. Itsenäinen Suomi on niin suuri asia.
Itsenäisyydestä voi vuosien mittaan tulla väärällä tavalla itsestäänselvyys. Voi unohtua, että itsenäisyys on Jumalan lahja. Maltillinen asenne on ollut tarpeen itsenäisyyden säilyttämiseksi ja konfliktien välttämiseksi monissa Suomen historian tärkeissä vaiheissa. Tämä asenne on kasvanut maaperässä, jossa kristityt toivat jatkuvasti evankeliumia kaikkien tietoon. Nämä asiat eivät ole täysin erillään toisistaan.
Evankeliumin muokkaamasta maaperästä kasvoi myös asenne, joka herätti huolehtimaan vähäosaisista ja heikoista. Nyt on vaarana, että kovat asenteet syrjäyttävät toisista huolehtimisen ja heikkojen kantamisen ajatukset. Kansa, joka unohtaa vähäosaiset ja heikommassa asemassa olevat, unohtaa myös heidän Luojansa.
Moraalittomuus ja kaikenlainen saastaisuus ja väkivaltaisuus nostavat tällä hetkellä päätään Suomessa. Valehteleminen ja varastaminen yleistyy. Nämä ovat epäilemättä suuria ongelmia. Vielä ongelmallisempaa on kuitenkin myötätunnon ja myötäelämisen taidon kadottaminen, armottomuus ja rakkaudettomuus.
Tällaiset ongelmat eivät ole pelkästään kristikansaan kuulumattomien ongelmia. Pikemminkin ne ovat kirkon ja kristikansan omia ongelmia. Tuomio alkaa Jumalan huoneesta. Tai kuten sanonta kuuluu, ensin on puhdistettava oma rappunen.
Itsenäisyyden säilymiseksi ja puolustamiseksi on tärkeää, että kansalla säilyy terve ja kestävä arvopohja. Itsenäisyys on enemmän kuin vain sotilaallinen ja poliittinen kysymys. Se kasvaa maaperästä, jossa vanhurskaus ja armollisuus lyövät kättä toisilleen.
Kirkolla on oma tehtävänsä itsenäisyyden puolustamisessa. Se muistuttaa Jumalasta, joka on elämän antaja ja joka on lahjoittanut meille myös isänmaan. Se muistuttaa meitä myös lähimmäisestä, joka tarvitsee meitä ja jota mekin jatkuvasti tarvitsemme.
Itsenäinen, vapaa Suomi on monitahoinen asia. Sen säilyminen on myös monipuolinen kysymys. Nykyisessä ilmapiirissä asian hengellinen puoli uhkaa helposti unohtua kokonaan. Elämässä on kuitenkin aina väistämättä myös hengellinen ulottuvuus.
Ennen kaikkea kristittyjen tehtävä on kuitenkin julistaa evankeliumia, sillä vain sen vaikutuspiirissä kasvavat vanhurskaus ja oikeus ja armollisuus. Missä evankeliumi saa vaikuttaa, mainitut arvot eivät jää ainoastaan puheiksi vaan muuttuvat evankeliumin voimasta myös monenlaiseksi vastuunkantamiseksi lähimmäisten parhaaksi sekä kotimaassa että maan rajojen ulkopuolella.
Tässä on varmaan yksi salaisuus, miksi Pohjoismaat ovat säilyneet itsenäisinä. Meillä on ollut ja on edelleenkin tehtävä: viedä evankeliumi maan ääriin. Tämän tehtävän suorittamiseen ei tarvita enemmistöä, uskollinen vähemmistö riittää.
Lähetystyötä voisi tietenkin tehdä myös, vaikka ei olisi vapautta tai itsenäisyyttä. Jumalan kansa voi elää, ja on elänytkin, kaikenlaisissa olosuhteissa. Kuitenkin on Jumalan lahjaa, että saa elää ja toimia itsenäisen valtion oloissa: on oma hallinto ja julkaisu- ja toimintavapaus. Niiden säilyttämiseksi kannattaa edelleenkin uhrata paljon.