16.5.2002
Joistakin herätyksistä puhutaan paljon, vaikka pysyvää hedelmää ei välttämättä olekaan kovin paljon. On niin sanotusti paljon savua, mutta vain vähän tulta.
On myös päinvastaista liikehdintää: herätystä, josta ei juurikaan puhuta, vaikka hyvää hedelmää syntyy koko ajan. Jälkimmäiseen kategoriaan kuuluu paljon työstä, jota parhaillaan tehdään eri puolilla Itä-Eurooppaa kirkkojen ja uusien luterilaisten sisälähetysliikkeiden piirissä. Viime kuun lopulla pidetyssä Itä-Euroopan sisälähetystyön konferenssissa EURIM 2002:ssa oli mahdollista kuunnella neljän päivän aikana todella rohkaisevia uutisia uusien seurakuntien syntymisestä ja hengellisen työn kasvusta esimerkiksi entisen Neuvostoliiton alueella, Puolassa ja Baltian maissa (ks. lehtemme keskiaukeama).
Kaikki tämä rohkaiseva työ tapahtuu kuitenkin suurten vaikeuksien, vastoinkäymisten ja vieläkin yllättävän sitkeän vastustuksen keskellä. Edelleenkin luterilaisilla on vaikeuksia saada seurakuntiaan virallisesti rekisteröityä eri puolilla Itä-Eurooppaa. Rekisteröimättömyys taas vaikeuttaa esimerkiksi sopivien huoneistojen vuokraamista. Pappien ja muiden hengellisten työntekijöiden puute, sopivan kansalliselle kielelle käännetyn hengellisen ja teologisen kirjallisuuden puute ja tietysti varojen puute haittaavat myös työtä.
Näistä vaikeuksista huolimatta entisen Neuvostoliiton alueella on viime vuosina perustettu uusia pieniä luterilaisia seurakuntia ja seurakuntien alkuja Vladivostokista Minskiin saakka. Joissakin paikoin väki ei mahdu kokoontumistiloihin sisälle, toisissa on kyse muutaman ihmisen pienryhmästä, mutta joka tapauksessa työ kasvaa koko ajan.
Ulkopuolisen kuulijan korvissa raportit tämän päivän Itä-Euroopasta kuulostavat hämmästyttävän samanlaisilta kuin mistä voi lukea Apostolien teoissa. Jumalan sanaa saarnataan, ihmisiä kastetaan, seurakuntia muodostetaan, ehtoollista vietetään ja yritetään opetella elämään kristittynä. Samanaikaisesti vastustajia, vaikeuksia ja jopa vainoja on paljon. Samoin riesana ovat menestysteologiset ja muut harhaoppiset lahkot ja tietysti kaikkialle levittäytyvä destruktiivinen kriittinen teologia.
Aivan erityistä heräämistä on koettu myös Puolassa ja aivan Suomen naapurissa Baltian maissa. Puolassa on 1990-luvulla syntynyt kaksi uutta hengellistä kesäjuhlaa, joiden kävijämäärä on 500–1000 ihmistä. Siellä on myös uusi raamattukoulu ja vaikuttava määrä uusia evankelioimistyön muotoja.
Yksi kaikkein rohkaisevimpia viimeaikaisia kasvuilmiöitä on koettu Latvian kirkon nuorisotyössä. Latvian noin kolmestasadasta seurakunnasta on kolmen viimeisen vuoden aikana aloitettu nuorisotyön ryhmä 84 seurakunnassa! Lisäksi Latvian kirkon nuorisotyössä toimiva tiimi on aloittanut uuden kristillisen nuorisolehden sekä radio-ohjelman.
Puolan, Latvian ja monien muidenkin maiden hengellisen heräämisen keskuksessa on usein hyvin nuoria ihmisiä. Kaksikymmen- ja kolmekymmenvuotiaat miehet ja naiset kantavat yllättävän suurta ja laajaa hengellistä vastuuta. Nämä nuoret kristilliset vaikuttajat ansaitsevat muiden kristittyjen monipuolisen tuen, jotta mahdollisimman monesta voisi kasvaa tulevaisuuden jälkikristillisen ja islamilaistuvan Euroopan hengellisiä suunnannäyttäjiä.