31.5.2007

Kaikkien piispojen allekirjoittama helluntaitervehdys on harvinaisen rakentavaa luettava.

Ensiksi he muistuttavat siitä, miten täysin välttämätön Pyhä Henki meille on: ”Kristittyinä olemme kaikessa riippuvaisia Pyhästä Hengestä. Hän on kolmiyhteisen Jumalan elävä persoona, joka puhuu meille pyhässä Raamatussa. Palvomme häntä yhdessä Isän ja Pojan kanssa. Hän rukoilee puolestamme Isää silloinkin, kun emme itse osaa tai jaksa (Room. 8:26). Ilman häntä ei ole pelastavaa uskoa, ei palvelevaa rakkautta eikä kristillistä kirkkoa. Nöyrä rukous ”lähetä meille Pyhä Henkesi” on kirkon sydänääni aina ja kaikkialla.”

Piispat korostavat aivan oikein, että Pyhä Henki ja Jumalan sana kuuluvat yhteen: ”Totuuden Henkenä hän opettaa kuulemaan Jumalan sanaa, ymmärtämään sitä ja pysymään siinä… Saatuaan Hengen lahjan kristityt ’kuuntelivat ja noudattivat uskollisesti apostolien opetusta, elivät keskinäisessä yhteydessä, mursivat yhdessä leipää ja rukoilivat’ (Apt. 2:42)… Kirkossa kaikkea on tutkittava ja arvioitava Jumalan pyhän sanan valossa.”  Raamatun apostolisen opetuksen uskollinen kuunteleminen ja noudattaminen on varma merkki siitä, että Pyhä Henki tekee työtään. Sanan ja sakramenttien kautta hän ”synnyttää uskon ja vie Kristuksen luo… Ilman häntä ei ole pelastavaa uskoa”.

Nämä korostukset ovat erittäin tärkeitä näin hengellisesti sekavana aikana.

Toinen tervetullut korostus tervehdyksessä on se, että elävään kristillisyyteen kuuluu aina elävä kokemus.

Muistutettuaan Pyhän Hengen pyhittävästä työstä piispat kirjoittavat rohkeasti: ”Karismaattisuudella tarkoitetaan myös kokemuksellista kristillisyyttä. Siihen voi liittyä esimerkiksi parantumista, liikutusta, profetoimista ja kielillä puhumista. Tällainen kristillisyys on osa seurakuntiemme elämää.” Tähän liittyy myös varoitus: ”Pyhän Hengen synnyttämään kokemuksellisuuteen voi kytkeytyä myös ihmisen omia pyrkimyksiä. Paavali joutui Korintissa ohjaamaan kokemusten vapaata kuohuntaa kohti tervettä hengellisyyttä.”

Asiallisesta varoituksesta huolimatta piispat kehottavat meitä iloitsemaan Hengen lahjoista: ”Myös tänään Pyhä Henki varustaa kirkkonsa monenlaisilla armolahjoilla eli karismoilla… Iloitsemme armolahjoista, jotka elävöittävät rukousta, vahvistavat sitoutumista ja synnyttävät nöyrää ylistystä vastauksena Jumalan rakkauteen. Kaiken tämän ”saa aikaan yksi ja sama Henki, joka jakaa kullekin omat lahjansa niin kuin tahtoo” (1. Kor. 12:11).”

Myös lähetyksen ja evankelioimisen ulottuvuus on mukana. ”Helluntaina vuodatettu Henki antoi apostoleille rohkeuden ’astua esiin’ ja julistaa hyvää sanomaa kaikilla kielillä, kaikille kansoille”, piispat kirjoittavat.

Jos tästä tervehdyksestä jää kaipaamaan jotakin, niin ehkä voimakkaammin voisi korostaa sitä, mitä Jeesus sanoi Pyhän Hengen perustyöksi: ”Kun hän (Pyhä Henki) tulee, niin hän näyttää maailmalle todeksi synnin ja vanhurskauden ja tuomion” (Joh. 16). Voidakseen kirkastaa meille Kristuksen täytyy Pyhän Hengen näyttää meille, kuinka paljon me häntä syntiemme tähden tarvitsemmekaan. Ilman Kristusta me olemme kaikki ansainneet iankaikkisen kadotuksen.

Joka tapauksessa tämän tervehdyksen kaltaisia kannanottoja toivoisi piispoilta useamminkin. Onhan paimenen tärkeimpiä tehtäviä muistuttaa Raamatun opetuksista ja kehottaa noudattamaan niitä.