4.7.2013

Nykykristityn sanakirjasta näyttää puuttuvan tiettyjä sanoja. Niistä ei juuri kuule julistettavan eikä muutenkaan puhuttavan. Tämä kertoo paljon hengellisestä tilastamme, erityisesti sen takia, että Raamattu käyttää näitä sanoja jatkuvasti ja paljon.

Yksi tällainen sana on luopumus. Meillä uudistutaan, muututaan, kasvetaan ja avarrutaan, mutta vähemmän kuulee kerrottavan, että joku on tajunnut luopuneensa uskosta ja Jumalan sanasta ja saanut armon palata.

Monesti elämän ahdistuksia ja vaikeuksia pidetään toisten aikaansaannoksina. Niitä ne usein ovatkin. Mutta myös luopumus aiheuttaa elämässä ongelmia. Profeetta Jeremia muistutti: ”Niin tiedä ja näe, kuinka onnetonta ja katkeraa se on, että sinä hylkäät Herran, sinun Jumalasi, etkä minua pelkää, sanoo Herra.” Raamatun sanoma on voimakas ja selkeä. Sen alusta loppuun saakka kuuluu jatkuvasti kehotus: ”Palatkaa takaisin, te luopuneet lapset.”

Perisynnin tähden ihminen on luonnostaan taipuvainen luopumaan elävästä Jumalasta. Siitä seuraa monenlaista onnetonta asiaa ihmisen elämässä. Vastaavasti meissä ei ole mitään luontaista taipumusta kääntyä ja olla kuuliaisia Jumalan sanalle. Sellainen kuuliaisuus on meille vierasta, ja se syntyy meihin vain jatkuvalla ahkeralla sananviljelyllä.

Toinen nykykristityn sanakirjasta puuttuva sana on parannus tai kääntymys. Julistajat tahtovat usein vahvistaa kuulijan itsetuntoa ja rohkaista häntä. Elämään pyydetään mielellään Jumalan siunausta. Hyvä näin. Mutta mihin on kadonnut aito parannussaarna, kehotus kääntyä? Viime sunnuntain Päivän tunnussana muistuttaa: ”Teille ensiksi Jumala on herättänyt Poikansa ja lähettänyt hänet siunaamaan teitä, kun käännytte itse kukin pois pahuudestanne.”

Kääntymys on siis siunauksen edellytys. Jumala ei siunaa mitään vääryyttä elämässämme. Julistus, joka puhuu ainoastaan Jumalan lahjoista, avusta, rakkaudesta ja siunauksesta, mutta ohittaa Jumalan tahdon ja kehotuksen kääntyä pois kaikesta synnistä ja pahuudesta, on valheellista.

Ihmisellä ei kyllä ole itsellään enempää tahtoa kuin voimaakaan kääntyä pahuudestaan. Jumala vaikuttaa meissä sekä tahtomisen että tekemisen. Mutta se, joka ei suostu kääntymiseen, syntinsä tunnustamiseen ja muutokseen, jää ilman siunausta. Hän jää paatumukseensa.

Se onkin kolmas nykykristityn kielenkäytöstä puuttuva sana. Me saatamme olla vieraantuneita, epäilijöitä ja etsijöitä, mutta harvoin kuulee jonkun tunnustavan olleensa paatunut. Se on sikäli ymmärrettävää, ettei nukkuva tiedosta nukkuvansa eikä paatunut tiedosta oman sydämensä tilaa. Luopiolla on mielestään pätevät syyt ajatella ja toimia niin kuin hän tekee.

Terveen, raikkaan ja aidon kristillisen julistuksen tehtävä on herättää nukkuvia ja paatuneita, kehottaa heitä kääntymään ja sitten myös lohduttaa katuvia Jumalan armon ja rakkauden evankeliumilla. Rukoilkaamme tällaista Jumalan Hengen työtä keskuuteemme.