4.9.2008

Arkkipiispa Jukka Paarman mukaan homoseksuaalisuus tuomitaan Raamatussa yksiselitteisesti, mutta Raamatun tekstejä sävyttävät aikansa käsitykset maailmankaikkeudesta, ihmisistä ja luonnosta ja me ”tiedämme homoseksuaalisuudesta nyt paljon enemmän.” Tästä pitäisi ilmeisesti päätellä, ettei meidän tarvitse enää seurata Raamatun opetusta homoseksuaalisuudesta.

Kansanlähetyksen lähetysjohtaja Timo Rämä kysyy tässä lehdessä aiheellisesti: ”Eiköhän meidän tietomme ole aina vajavaista? Jumalalla on jo ennen maailman perustamista ollut paljon enemmän tietoa kuin meillä poloisilla tulee ikinä olemaan. Nyt törmäävät toisiinsa Jumalan ikuinen ja luotettava ilmoitus ja inhimillinen tieto. Jos jälkimmäinen asetetaan edellisen edelle, kirkko on tuhonsa tiellä.”

Paavali opettaa Roomalaiskirjeen ensimmäisessä luvussa, että homoseksuaalinen elämäntyyli on esimerkki Jumalasta luopumisesta. Todellinen Kristuksen kirkko ei koskaan voi asettua apostolin ja koko Raamatun yksimielistä opetusta vastaan.

Åbo Akademin Vanhan testamentin professori Antti Laato sanoi kirkon parisuhdelakiseminaarissa: ”Jos kirkot päätyisivät (homokysymyksessä) lopputulokseen, jonka mukaan Raamatun sana ”ei” muutetaan sanaksi ”kyllä”, niin koko Raamatun hermeneutiikka (tulkintaoppi) ajautuisi täydelliseen ekumeeniseen kriisiin. Raamatussa ei tämän jälkeen voisi olla mitään asiaa tai yksityiskohtaa, jota ei haluttaessa voitaisi muuttaa vastaavalla hermeneuttisella argumentoinnilla. Kirkolle ainoa uskottava ratkaisu on kunnioittaa Raamatun näkökulmaa tässä asiassa.”

Jos arkkipiispa ei halua kunnioittaa Raamatun näkökulmaa, hän sahaa oksaa, jolla itse istuu. Jos Raamattu sisältäisi vain aikaansa sidottua näkemystä ihmisestä, miksi emme julistaisi vanhentuneeksi yhtä hyvin koko pappisvirkaa, piispuutta ja samalla paljon muutakin? Kirkolla, joka luopuu Raamatun arvovallasta, ei itselläänkään ole mitään arvovaltaa. Vaikka virkamiestä tuleekin kunnioittaa, uskova kansa hylkää piispojen hengellisen auktoriteetin, jos nämä hylkäävät Raamatun auktoriteetin kirkossa.

Homokysymys on lopulta myös pelastuskysymys. Paavalin mukaan pakanamaailman pimeys näkyy siinä, että vaihdetaan Jumalan luoma rakkaus miehen ja naisen välillä homoseksiin. Paavali on hyvin linjassa myös nykyisen tutkimustiedon kanssa, sillä sen mukaan lapsuus ja kasvuympäristö vaikuttaa homoseksuaalisuuden muotoutumiseen paljon enemmän kuin mahdollinen synnynnäinen taipumus.

Paavali julistaa parannusta yhtä hyvin homoille kuin heteroillekin: ”Ettekö tiedä, että vääryydentekijät eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö! Jumalan valtakunnan perillisiä eivät ole siveettömyyden harjoittajat eivätkä epäjumalien palvelijat, eivät avionrikkojat, eivät miesten kanssa makaavat miehet, eivät varkaat eivätkä ahneet, eivät juomarit, pilkkaajat eivätkä riistäjät. Tällaisia jotkut teistä olivat ennen, mutta nyt teidät on pesty puhtaiksi ja tehty pyhiksi ja vanhurskaiksi Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä ja Jumalamme Hengen voimasta.” (1. Kor. 6)

Jumalan lahjaksi tarjoamaa pyhyyttä ja puhtautta ei koskaan saa osakseen, jos hylkää Raamatun puheen synnistä ja armosta.