24.1.2013

Uuden testamentin sanoma, johon kirkkomme on sitoutunut, sisältää useita selviä kehotuksia tehdä parannus. Parannus ei Uudessa testamentissa tarkoita oman elämänsä parantelua vaan pikemminkin mielenmuutosta, kääntymystä. Kyse ei ole ylipäätään vain muutoksesta, vaan aivan tietynsuuntaisesta kääntymisestä: Jumalan ja Jeesuksen Kristuksen puoleen kääntymisestä. Se liittyy Uudessa testamentissa aina Kristukseen uskomiseen ja Jumalan lupauksiin turvautumiseen.

Uusi testamentti ei rajaa parannuskehotusta vain tiettyihin ihmisryhmiin. Se koskee kaikkia ihmisiä. Esimerkiksi Paavali päätti saarnansa aikansa kulttuurin keskuksessa Ateenassa sanomalla: ”Tällaista tietämättömyyttä Jumala on pitkään sietänyt, mutta nyt sen aika on ohi: hän vaatii kaikkia ihmisiä kaikkialla tekemään parannuksen.” (Ap. t. 17)

Meillä nykysuomalaisilla olisi tarvetta löytää tämä sanoma kiireesti uudestaan. Evankelisluterilaisen kirkon jäsenistä 13 prosenttia ilmoittaa, ettei usko lainkaan Jumalan olevan olemassa. Näille kastetuille ateisteille tulisi kertoa kristinuskon perusteista ja heitä tulisi kehottaa kääntymään Kristuksen puoleen – nyt kun se vielä on mahdollista, ennen viimeistä tuomiota. Tähän meitä neuvovat Uusi testamentti (esimerkiksi 1. Piet. 3:15), kirkon tunnustuskirjat ja sen oppi-isän Martti Lutherin opetus.

Monet kirkon jäsenet myös uskovat toisin kuin Raamattu opettaa. Heille tulisi tarjota mahdollisuus oppia tuntemaan Raamattu paremmin, ja heitä tulisi rohkaista suhtautumaan kriittisesti omiin mielikuvitusrakennelmiinsa Jumalasta ja hänen tahdostaan ja kuuntelemaan, mitä Jumala itse on sanassaan ilmoittanut itsestään.

Kirkossa on myös paljon herätyskristittyjä. Heidän aivan erityinen kiusauksensa on kuvitella, että he ovat muita ihmisiä parempia, koska he haluavat pitäytyä Raamatun opetuksiin ja kirkon tunnustukseen ja opettaa niitä innokkaasti muillekin. Herätyskristittyjen tulisi hylätä kaikki omavanhurskaus ja tekopyhyys ja turvautua autuutensa ja pyhyytensä suhteen yksinomaan ja ainoastaan Jeesukseen Kristukseen. Hän on heidän ja kaikkien muidenkin ihmisten ainoa viimeisellä tuomiolla kestävä pyhyys ja puhtaus Jumalan edessä.

Mitä enemmän parannuksen tekemistä ajattelee, sitä selvemmäksi käy, että meillä kaikilla on aihetta parannukseen. Luther oli oikeassa todetessaan, että kristityn koko elämä on jatkuvassa kääntymyksessä elämistä. Vanha kristillinen rukous ”Herra Jeesus Kristus, Jumalan Poika, armahda minua syntistä” voi auttaa meitä löytämään oikean asenteen.

Kristityn koko elämä on myös kiitollisuutta siitä sanomattomasta armollisuudesta ja rakkaudesta, jonka Jumala on meille Pojassaan Kristuksessa osoittanut. Kiitollisuuden tulisi rohkaista meitä kääntymään kohti lähimmäisiämme sekä Suomessa että maailman äärissä. Kaikilla on oikeus kuulla Kristuksen rakkaudesta, jota hän on osoittanut jokaista ihmistä kohtaan ristinkuolemallaan. Kaikilla on oikeus kuulla myös mahdollisuudesta kääntyä katumuksessa ja uskossa Kristuksen puoleen ja ottaa häneltä vastaan anteeksiantamuksen ja iankaikkisen elämän lahja.