25.9.2008

Vaikka hengellisen tilaisuuden anti olisi muuten pinnallinen tai osittain jopa harhainen eikä siitä oikein saisi mitään irti, yleensä viimeistään virren kohdalla kolahtaa. Jokin virsikirjan virsi on varmasti joskus puhutellut jokaista.

Nuorten gospelmusiikki sisältää paljon todellisia helmiä, vaikka joskus sanoitukset valitettavasti ovat hyvin pinnallisia. Suositut ylistyslaulut ovat samoin usein hienoja. Toisinaan kuitenkin samaa toistava, sanomaltaan yksipuolinen laulu koettelee uskottavuutta. Virsien sanoma on rikkaampi, se on ajassa koeteltu ja kestäväksi havaittu. Virret opettavat, luovat uskoa ja puhuttelevat.

Vahvat hengelliset liikkeet ovat luoneet oman laulutraditionsa. Tämä on luonnollista, koska oma uskonvakaumus halutaan laulaa julki todistukseksi itselle ja muille. On hyvä, että meillä on muuten uskonopillisesti yhä hajanaisemmassa kirkossamme yhteinen virsikirja. Se muodostaa osaltaan puskurin erilaisia harhailuja vastaan.

Kuinka tervetullut onkaan esimerkiksi virsi 186, jota usein käytetään saarnavirtenä:

”Voi suurta sokeutta, jos kuullaan enemmän
maailman viisautta kuin sanaa elämän.
Janoinen voiko juoda kuivista kaivoista?
Vain Herran Henki luoda voi lähteen sanasta.”

Siinä on välttämätön muistutus jokaiselle saarnaajalle. Jos siitä huolimatta kävisi niin kurjasti, että saarnaan mennessä tuo säkeistö olisi jo unohtunut, niin kuulija voi lohduttautua katsomalla säkeistöä viisi:

”Ken meiltä voisi viedä pois sanan kalleimman?
Se kutsuu, näyttää tietä luo pyhän Jumalan.”

Ei virsikirjakaan virheetön ole, ja muutaman virren olisi aivan hyvin voinut jättää siitä pois. Useimmiten virret ovat kuitenkin puhuttelevia ja rakentavia. Esimerkiksi virren 257 sanomaa on vaikea parantaa:

”Oi Jeesus, synnyit maailmaan puhtaasta neitsyestä.
Näin saavuit meitä auttamaan kuoleman synkeydestä.
Syntimme tähden kauhean näit meidän vaivaan joutuvan,
liekkeihin kadotuksen.
Et voinut rakkaudessa katsella kurjuuttamme,
sen tähden päätit taistella voimallas puolestamme.
Et itseäsi säästänyt, on kuolemasi tähden nyt
elämä, voitto meillä.
Lupasit meitä armahtaa, kaikille avun tuottaa,
niin jokainen nyt turvan saa, ken yksin sinuun luottaa.
Siis minäkään en epäile, näin, Jeesus, teet myös minulle
lupauksesi mukaan.”

Monet suomalaiset rakastavat yhdessä laulamista. Miksei siis muulloinkin kuin jouluna voisi järjestää suurempia yhteislaulutilaisuuksia, joissa laulettaisiin nimenomaan myös virsiä? Laulujen välissä voisi lyhyesti selittää virren syntyhistoriaa; se usein lisää puhuttelevuutta entisestään. Lisäksi voisi korostaa kunkin virren sanomaa. Tällaisilla tilaisuuksilla voisi olla myös evankelioiva merkitys. Esimerkiksi virsi 615 ei jätä epäselväksi, mikä on elämässä olennaisinta:

”Oi suruton, niin varma menossasi, milloinka nouset synninunestasi?
Herää jo, aikasi on havaita: nyt vielä laupias on Jumala.
Sinua Herra kutsuu lempeästi, kaidalle tielle vetää väkevästi.
Jo liian kauan olet viipynyt, tee parannus ja tartu sanaan nyt.
Kun armonaika sinulta pois kulkee ja Herra taivaan oven kiinni sulkee,
myöhäistä silloin herääminen on, vaan tuska, vaiva alkaa loputon.
Anteeksi anna synnit, Isä taivaan, ansainnut kyllä olen suuren vaivan.
Helvetti edessäni avoin on, jos tuomitset vain mukaan ansion.”