7.2.2008

”Elämme merkillistä aikaa, jossa ihmiskunnan historian luonnollisinta asiaa, äitiyttä ja isyyttä, joudutaan puolustamaan ikään kuin se olisi jonkin uskonnollisen ääriryhmän keksintö. Äitiys ja isyys on ajassamme korvattu sukupuolineutraalilla vanhemmuudella. Luomisjärjestyksen mukaan ihminen on alusta lähtien luotu mieheksi ja naiseksi, sukupuoliseksi ihmiseksi, mikä muodostaa pohjan ja perustan koko sivilisaatiolle, perheille ja suvuille.”

Näin kommentoi kristillisdemokraattisen puolueen puheenjohtaja Päivi Räsänen lehtemme viime numerossa kirkkohallituksen parin viikon takaista kannanottoa perheen sisäisen adoption avaamisesta samaa sukupuolta oleville pareille. Räsäsen ihmettely on aiheellista. Kirkkohallituksen kanta on ristiriitainen.

Samoin kuin vuonna 2003 lausunnossaan sosiaali- ja terveysministeriön mietinnöstä Lapset ja rekisteröity parisuhde, kirkkohallitus nytkin ensin korostaa miehen ja naisen välisen avioliiton perustavaa merkitystä. ”Sen kautta toteutuu suvun jatkuminen ja sukupolvien välinen yhteys. Miehen ja naisen välinen suhde on sekä biologisesti että psyykkisesti tarkoituksenmukainen perusmalli, jonka tukeminen on koko ihmisyhteisön ja myös sen heikoimman osan – lapsen – etu.” Tähän tekstiin on helppo yhtyä.

Sen jälkeen kirkkohallitus kuitenkin epäjohdonmukaisesti, kuin periaatteensa unohtaen, näyttää vihreää valoa perheen sisäiselle adoptiolle, jos parisuhde on rekisteröity ja jos adoptioon saadaan lupa myös toiselta biologiselta vanhemmalta.

Jälkimmäinen edellytys on itsestäänselvyys. Eihän biologisen isän tai äidin vanhemmuutta voi kyselemättä kumota? Mutta edellyttäessään, että parisuhteen tulee olla rekisteröity,  kirkkohallitus tulee toimineeksi Setan tavoitteiden mukaisesti, kun se nyt puolustaa rekisteröityä parisuhdetta adoption ehtona.

Tämä ei ole jäänyt huomaamatta Setassa, vaan sen puheenjohtaja Juha Jokela toteaa blogissaan 22.1.: ”Keskustelussa samaa sukupuolta olevien liitoista kirkko on vaatinut, ettei niitä rinnasteta avioliittoon. Nyt rinnastus kuitenkin tehdään kirkkohallituksen toimesta – ainakin epäsuorasti. Onko rekisteröidystä parisuhteesta tulossa avioliiton veroinen instituutio myös kirkossa?”

Ottaessaan kantaa Lapset ja rekisteröity parisuhde -mietintöön Mannerheimin Lastensuojeluliitto (MLL) ilmoitti vastustavansa perheen sisäistä adoptiota rekisteröidyssä parisuhteessa. Järjestö perusteli kantansa lapsen oikeudella isään ja äitiin. MLL:n mukaan sisäisen adoption hyväksyminen vaikuttaisi myös tuleviin perhepoliittisiin ratkaisuihin mahdollistaessaan sen, että lapsella voi olla kaksi oikeudellista, samaa sukupuolta olevaa vanhempaa.

Kirkkohallitus näyttää nyt siis hyväksyvän sen, että lapsella on kaksi juridisesti  täysvaltaista, samaa sukupuolta olevaa vanhempaa. Tällainen lausunto viittaa kintaalla Raamatun arvojen lisäksi myös sille tosiasialle, ettei edes luonto koskaan erehdy tällä tavoin.

Ennakoidaanko tällä kannanotolla myös lupaa siunata homopareja kirkossa? Jos nimittäin on kirkkohallituksen mielestä oikein antaa kahden samaa sukupuolta olevan henkilön adoptoida lapsia, kunhan he ovat rekisteröineet parisuhteensa, niin millä perusteella kirkko enää kieltäytyisi siunaamasta näitä pareja?

Arvomaailmaltaan näin kristinuskolle vieraaseen kannanottoon ei ole esitetty yhtäkään eriävää mielipidettä. Miksei?