Kristinuskon ytimestä ei saa luopua

30.11.2006

Yhä uudestaan kristillisen maailman yli pyyhkäisee jokin uusi opin tai toiminnan aalto, joka lupaa paljon mutta jättää jälkensä vain tyhjyyttä, pettymystä ja luopumusta. Yksi tällainen on englanninkielisessä maailmassa leviävä kristillisen sovitusopin muuntamisen aalto.

Tämän aallon harjalla on julkaistu useita kirjoja. Yksi tunnetuimpia on The Lost Message of Jesus, ’Jeesuksen kadonnut sanoma’ (Steve Chalke ja Alan Mann, Zondervan 2003). Kirjoittajat samoin kuin useat muut heidän tavallaan ajattelevat teologit levittävät sanomaa, jonka mukaan klassisessa kristillisessä sovitusopissa on jotakin vialla ja se pitäisi korvata uudenlaisella opetuksella.

Vanhan kristillisen sovitusopin mukaan Kristus kuoli ristillä meidän puolestamme. Hän kantoi Jumalan oikeudenmukaisen vihan syntiä kohtaan meidän sijaisenamme. Nyt suosiota saaneiden uuden aallon teologien mukaan puhuminen Jumalan vihasta, tuomiosta ja rangaistuksesta on ongelmallista ja tulisi korvata puheella Jumalan rakkaudesta.

Mikä vikaa tässä on? Eikö ole oikein puhua Jumalasta rakkautena? Eikö Raamattukin sano, että Jumala on rakkaus?

Totta kai, mutta Raamattu sanoo Jumalasta paljon muutakin. Puhuttaessa Jumalan rakkaudesta täytyy myös kertoa, millainen hänen rakkautensa on. Muuten sorrumme pelkkään uskonnolliseen tunteiluun.

Aito Jumalan rakkaus on pyhää, vanhurskasta ja oikeudenmukaista. Se on kaikenlaisen synnin ja vääryyden vastakohta. Juuri rakkautensa tähden Jumala siis ei voi päästää taivaaseen mitään syntiä tai pahuutta. Silloinhan taivaastakin tulisi helvetti.

Juuri siksi, jotta syntinen ihminen pääsisi Jumalan yhteyteen ja taivaaseen, tarvitaan sovitus. Tarvitaan sijainen, joka ottaa kannettavakseen Jumalan oikeutetun vihan kaikkea meidän elämässämme esiintyvää syntiä ja vääryyttä kohtaan. Jumala tuomitsi oman Poikansa, joka oli ottanut kannettavakseen meidän kaikkien synnit. Siksi Jumala voi nyt rakkaudessaan armahtaa meitä, kun uskossa pakenemme Jeesuksen turviin.

Ei riitä se, että Jeesus antoi meille esimerkin rakkauden täyttämästä elämästä – vaikka hän toki teki senkin. Ei riitä sekään, että puhumme Jeesuksen kuolemasta esimerkkinä siitä, miten Jumala haluaa korjata rikkoutuneen suhteen meidän kanssamme – vaikka sitähän hän nimenomaan haluaa. Jeesuksen ristinkuolema on paljon syvällisempi asia.

Siinä on kysymys siitä, miten Jumalan pyhä viha kaikkea vääryyttä ja syntiä kohtaan voidaan sovittaa hänen armahtavan rakkautensa kanssa. Juuri tämän jumalallisen yhtälön pyhyyden ja rakkauden välillä risti ratkaisee. Jeesus ottaa päälleen Jumalan pyhän vihan ja kantaa sen meidän puolestamme. Jumala itse on Kristuksessa ja sovittaa maailman itsensä kanssa. Nyt on olemassa täydellinen anteeksiantamus, armahdus ja pääsy Jumalan lapseksi. Ja se on olemassa yhdestä ainoasta syystä: ristin tähden.

Norjalainen teologi Carl Fredrik Wislöff selittää Martti Lutherin opetusta tästä asiasta näin:

”Sovitus oli välttämätön, koska Jumala ei vanhurskaassa vihassaan voinut antaa syntiä anteeksi ilman sovitusta. Jumalan rakkaus osoittautuu siinä, että hän itse suoritti tämän sovituksen. Kolmiyhteinen Jumala ei voi antaa syntejä anteeksi, ellei syntiä soviteta, mutta kolmiyhteinen Jumala sovitti ihmiset itse, kun hänen Poikansa kärsii rangaistuksen heidän sijastaan.”